Kiss the Future (2023)

Tässä on vuoden vaikuttavin musadokkari. Se on aikakapseli, joka kuvittaa hienosti Euroopan lähihistorian suuria murroksia, jotka alkoivat Neuvostoliiton hajoamisesta, Berliinin muurin murtumisesta, Neuvostoblokin sirpaloitumisesta ja kärjistyivät Jugoslavian hajoamissotiin. Serbiarmeija piiritti Sarajevoa lähes neljä vuotta terrorisoiden asukkaita tarkka-ampujin ja pommituksin.

Yksi dokumentin kertojista on toimittaja Bill Carter, joka saapui piiritettyyn kaupunkiin avustustarvikkeita kuljettavan ryhmän mukana. Huomattuaan Bonon kommentit sodasta hän päätti saada tämän haastattelun Bosnian televisioon.

Kiss the Futuren päähuomio pysyy kuitenkin tärkeimmässä: sarajevolaisten elämässä, päättäväisessä ja sinnikkäässä puolustustaistelussa sekä taiteessa, josta tuli myös vastarinnan keino. Paikalliset muusikot kertovat, miten jatkuvaa painajaismaista kuolemanvaaraa uhmattiin maanalaisilla klubeilla, joissa inhimillisyyttä ja toivoa pidettiin yllä Clashin ja Sex Pistolsin tahdissa tai järjestämällä nälän ja puutteen keskellä kauneuskilpailu.

Elokuva kulminoituu vuoteen 1997, jolloin piiritys oli ohi, mutta kaupunkia hallitsivat vielä jälleenrakennustyöt ja armeijan partiointi. Pitkään suunniteltu suurkonsertti saatiin lopulta järjestettyä, esiintyjinä paikalliset yhtyeet, musliminaisten kuoro ja U2.

Pekka Lanerva

Sota
  • Kieli: bosnia, englanti
  • Levittäjä: Fifth Season WME
  • Esityskopio: Fifth Season WME
  • Kuvaus: Bradley Stonesifer
  • Leikkaus: Eric Burton
  • Musiikki: Howard Bernstein
  • Äänisuunnittelu: Samir Foco
  • Lavastus: Philip Messina