Ollaan Tukholmassa vuonna 1975. Franco on juuri kuollut, ja pohjoismainen sosiaalidemokratia elää kultakauttaan.

Tillsammans-kommuunissa elämä soljuu uomissaan, joskaan ristiriidoilta ei vältytä. Joidenkin mielestä tiskaaminen on porvarillista. Peppi-kirjat pitäisi heittää pois, koska Peppi on materialisti ja kapitalisti.

Lisää vettä myllyyn kaataa raivo-ongelmien kanssa painivaa aviomiestään (suurenmoinen edesmennyt Michael Nyqvist) pakeneva perusmutsi Elisabeth (Lisa Lindgren) lapsineen. Lapsille muutto kommuuniin tuottaa enemmän vaikeuksia kuin Elisabethille, joka soljahtaa seksuaalisesti vapautuneeseen naisvoimamenoon saukon joustavuudella – saukon, jolla on pysyvästi tupakka kädessä ja viinilasi toisessa.

Lukas Moodyssonin varhaiskauden syvän humanistinen pikkuklassikko on intiimi ja riemukas, pöytäkasettisoittimesta kuunnellun Abban tahtiin sykkivä hyvän mielen hippikommuunikomedia.

Se myös kuvaa pohjoismaista kulttuuriperimää, joka on enenevässä määrin katoamassa julkisesta tietoisuudesta: työväenliikejulisteet, kuviokoristeiset karheat villapaidat, kommunismi ja pioneerit, pääväreillä maalatut kalusteet, vapaa rakkaus, solidaarisuus ja kotoisan sotkuiset vanhat puutalot.

Santtu Reinikainen