Juice (2018)

Maailma on sauhuava savuke ja siellä täällä tyhjiä olutpulloja. Teppo Airaksisen (Napapiirin sankarit 2, 2015) Juiceen luoma ajankuva on omaleimainen. Mitään siloista kuvaa lahjakkaasta taiteilijasta on turha odottaa. Elokuvan Juice on vääräleukainen vetelehtijä, juottoloiden jouten eläjä, runoilija verensä siunauksesta, hampaaton lahjakkuus, joka tapittaa haikeana maailmaa paksujen linssien läpi unohtamatta sivaltaa satiirin puukoilla toisinaan myös hyviä ystäviään.

Koska rosot ovat kiinnostavampia kuin siloteltu ja kaunis, mutta muuten tyhjänpäiväinen, elokuva tarjoaa niitä roppakaupalla. Juice on paitsi häkellyttävä sanaseppo, myös viinaanmenevä plösö, joka lyriikoiden rustaamisen lisäksi osaa laiminlyödä perhettään, dokata ja olla paikoin epäoikeudenmukainen heille joita kohtaan on tuntenut pitkäävihaa tai katkeruutta – usein myös heille, joista todella välittää.

Leffamuotokuvan taiteilijan risaisesta elämästä huikein bonus ovat artistin kappaleet – muun muassa Marilyn, Juankoski, Here I Come, Musta aurinko nousee… Ne eivät soi playbackina, vaan kajahtavat katsomoon perin autenttisina, sykähdyttävinä tulkintoina. Niissä on latautuneen voiman lisäksi sanomaa joka kantaa menneistä ajoista nykypäivään ja tulevaan. Tasatehoisten ja löysienkin biografiaelokuviemme upottavassa suossa Juice tököttää jykevästi pystyssä. Monen henkisesti ja fyysisesti lerpahtaneen elämäkertaelokuvamme joukossa siitä voi hyvällä syyllä iloita.

Joonas Nykänen

  • Alkup. nimi: Juice
  • Kieli: suomi
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: SF Film Finland
  • Esityskopio: Suomen elokuvasäätiö
  • Kuvaus: Aarne Tapola
  • Leikkaus: Jussi Rautaniemi