Välimerellä seilaavan purjeveneen kapteeni Ida (Angeliki Papoulia) elää sulavasti yhdessä niin meren kuin viisihenkisen miehistönsä kanssa. Kukaan heistä ei jaa yhteistä äidinkieltä, eivätkä heidän päämääränsä tai reittinsä piirry selkeänä esiin. Aaltojen kannattelema elämä vain soljuu eteenpäin: veneen huoltamisen lomassa he makoilevat kannella ja antavat katseensa vaeltaa horisontissa. 

Purjehdusta tahdittavat pysähdykset mantereella ja siellä tapahtuvat ohilipuvat kohtaamiset. Välimeren vehreän kasvillisuuden ja valkoisten kallioiden lomaan asettuvat myös Ranskan muukalaislegioonan reitit. Legioonan myyttinen historia ja suljettu, maskuliininen yhteisö vetävät Idaa puoleensa. 

Kaikki jäljet johtavat kohti Claire Denis’n merkkiteosta Beau travail (1999), jonka suuntaan elokuva niin kysyy kuin kumartaa. Denis Lavant palaa unohtumattomaan rooliinsa legioonan sotilaana, kuin ei olisi koskaan poistunut paikalta.

Helena Wittmannin meditatiivinen ohjaustyö lipuu hitaasti kuuman iltapäivän auringossa. Riisuttu dialogi ja avoimet kysymykset johdattavat huomion maiseman, luonnon ja liikkeen havainnointiin. Lopulta elokuvaa kannattelee kirkas meri, joka levittäytyy koko aistiympäristöön. 

Martta Tuppurainen