Hellhole (2019)

Bas Devosin Hellhole tarkastelee Brysseliä nyky-Euroopan henkisenä symbolina, eikä pidä näkemästään. Flaamiohjaajan elokuvassa vuoden 2016 terrori-iskuista toipuva EU-pääkaupunki on näennäiseen hyvinvointiin ja falskiin turvallisuuden tunteeseen verhottu vieraantumisen tyyssija.

Episodimainen elokuva seuraa kolmea kylmän kaupungin asukasta. Heitä yhdistää vain tunne siitä, että elämä on jollain tavalla vajaata.

Teinipoika Mehdin (Hamza Belarbi) kärsii kroonisista päänsäryistä ja huonoille teille ajautuneen isoveljensä moraalisesti kuormittavista pyynnöistä. Puistossa hengaavat maahanmuuttajat kiinnostavat poikaa, mutta yhteistä kieltä ei ole.
Terapeutti Wannesin (Will Thomas) poika on lähtenyt pommikonelentäjäksi Syyriaan. Politiikan sijasta isää painaa henkilökohtainen menetys. EU:ssa työskentelevä italialainen kääntäjä Alba (Alba Rohrwacher) kaipaa läheisyyttä ja kärsii narkolepsiasta. Devosista samaa tautia potee koko Eurooppa.

Hellhole on kuva suuntansa hävittäneestä poliittisesta projektista. Sen symbolina seisoo suurkaupunki, joka ei aidosti tyydytä ihmisten tarpeita.

Hellhole on kuin vastaus Michel Haneken Koodi tuntematon -elokuvan kyyniselle ennusteelle eurooppalaisen unelman tulevaisuudesta: olit oikeilla jäljillä. Nicolas Karakatsanisin tarkkailijan rooliin asettuva kamera voimistaa hanekemaista vaikutelmaa.
Matti Rämö

  • Alkup. nimi:
  • Kieli: arabia, englanti, hollanti, italia, ranska
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Les Films du Losange
  • Esityskopio: Les Films du Losange
  • Kuvaus: Nicolas Karakatsanis
  • Leikkaus: Dieter Diependaele
  • Musiikki: James Kirby
  • Äänisuunnittelu: Boris Debackere
  • Lavastus: Elsje de Bruin