Poeettinen työläiskuvaus ja tupakointi eivät kuulu enää vain Aki Kaurismäen elokuviin, vaan niitä viljelee nyt myös yhdysvaltalainen työpari, ohjaajat Anna Rose Holmer ja Saela Davis, tuoreimmassa elokuvassaan. Psykologisessa draamassa tekijät tutkivat äidin ja pojan kompleksista suhdetta, yhteisöä ja laajemmin yhteiskuntaa itseään.

Holmer ja Davis ovat tuttu työpari jo Holmerin ohjaamasta ja Davisin leikkaamasta elokuvasta The Fits (R&A 2017). Nyt he ovat siirtäneet katseensa irlantilaiselle depressiivisten tuulien saarelle. Yhä synkemmässä maisemassa tarkastellaan, kuinka ihminen toimii tilanteessa, jossa faktat eivät ole mukavia. Kalastajakylässä Aileen-äidin (Emily Watson) sydäntä riistetään moraalisilla kysymyksillä: onko hänen rakastamansa poika Brian (Paul Mescal) sosiopaattinen, tunnekylmä olento, joka pitäisi ilmiantaa? Kuinka pitkälle äiti voi mennä tukeakseen rakasta lastaan?

Jumalan olentojen sijaan elokuvan henkilöt – sanalla sanoen banaalit ihmiset, vahvuuksineen ja heikkouksineen – ovat kaikesta kristillisestä perinnetaakastaan huolimatta enemmänkin jumalattomia olentoja. Samoin heitä ympäröivä, yhä kylmemmäksi käyvä maailmankaikkeus on pikemminkin jumalan hylkäämä oksennus kuin luomisen ilosanoma.

Joonas Nykänen