Foxtrot (2017)

Samuel Maoz on elokuvissaan keskittynyt sotaan; myös edellinen teos Lebanon (R&A 2010) oli klaustrofobinen panssarisodan kuvaus. Ei ihme, sillä Israelin valtio on ollut pysyvässä sotatilassa lähes koko olemassaolonsa ajan. Tästä syntyneeseen mielentilaan pureutuu Maozin mestarillinen uusi elokuva Foxtrot, joka on kerännyt sylillisen palkintoja alkaen Venetsian Grand Jury -voitosta 2017.

Vaikka taistelut ovat kaukana monien israelilaisten arjesta, sota voi äkkiä ja sattumanvaraisesti tuhota kaiken. Pahiten se satuttaa silloin, kun ovelle saapuneet sotilaat ilmoittavat vanhemmille näiden pojan kuolleen. Tällä murskaavalla tiedolla Maoz aloittaa syväluotauksen Israelin nykypäivään.

Foxtrotin voima perustuu yllätyksiin, jotka kääntävät tarinan suuntaa ja leikkivät katsojan sympatioilla. Elokuva jakautuu kolmeen jaksoon, jotka eivät voisi olla tyyleiltään ja tunnelmiltaan kauempana toisistaan. Suruun keskittyneestä draamasta edetään absurdiin farssiin ja jopa surrealistisiin kuviin.

Kun suru-uutinen saapuu Feldmanien ovelle, äiti Dafna (Sarah Adler) pyörtyy, ja isä Michael (loistava Lior Ashkenazi) menettää toimintakykynsä. Seuraavassa jaksossa palataan siihen, mitä heidän pojalleen oikein tapahtui syrjäisellä vartiopisteellä, jonka piti olla turvallisesti etäällä konflikteista. Nuorten sotilaiden ainoan ongelman piti olla se, miten saada aika kulumaan absurdien sääntöjen ja turhanpäiväisten tehtävien lomassa. Kun kaikki on kertaalleen käännetty ylösalaisin, elokuva palaa surun tunnelmiin ja etsii tapoja selvitä siitä – tai elää sen kanssa.

Pekka Lanerva

  • Alkup. nimi:
  • Kieli: arabia, heprea, saksa
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Sony Pictures Finland
  • Kopion lähde: Sony Pictures Finland
  • Kuvaus: Giora Bejach
  • Musiikki: Ophir Leibovitch, Amit Poznanky
  • Leikkaus: Arik Lahav-Leibovich, Guy Nemesh

Yhteistyössä