Flee (2020)

Miehellä, jota kutsutaan Aminiksi, on menneisyyteensä liittyvä salaisuus, jota hän ei ole uskaltanut kertoa edes miesystävälleen. Amin on varttunut 1980-luvulla Afganistanissa mutta pakeni lapsena sotaa ensin Venäjälle ja sieltä Tanskaan. Puoliso haluaisi ostaa talon ja asettua aloilleen, mutta Amin empii. Pitäisikö panostaa akateemiseen uraan ja lähteä ulkomaille?

Sundancen elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut Flee on kertomus pakolaisuudesta, seksuaalisesta identiteetistä, perheestä, aikuistumisesta ja yksinkertaisesti siitä, millaista on olla ihminen. Käsittelemättömät kokemukset voivat halkaista ihmisten välille railoja, jotka tuntuvat ylittämättömiltä, jopa vaarallisilta, ja joskus ne todella ovatkin sitä – ainakin jos pelissä on oleskelulupa.

Ohjaaja Jonas Poher Rasmussen olisi voinut toteuttaa dokumenttielokuvansa monella tapaa, mutta hän valitsi vaihtoehdoista kenties vaikeimman. Hän on animoinut Aminin haastatteluja ja kertomuksia menneisyydestä ripotellen väliin taidokkaasti arkistokuvaa. Ratkaisu on saanut kriitikoilta ihastuneen vastaanoton, eikä ihme, sillä se tuntuu tuoreelta, suorastaan kumoukselliselta.

Taina Vuokko

Ahdistus, Homofobia
  • Kieli: dari, englanti, ruotsi, tanska, venäjä
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Cinephil
  • Leikkaus: Janus Billeskov Jansen
  • Musiikki: Uno Helmersson
  • Äänisuunnittelu: Tormod Ringnes, Johan Rasmus Pram, Fredrik Jonsäter, Matias Frøystad, Edward Björner, Rune van Deurs, Jens Johansson
  • Lavastus: Guillaume Dousse, Jess Nicholls

Yhteistyössä