Exile (2020)

Kun Xhafer saapuu työpäivän jälkeen kotiin, portinpielessä roikkuu kuollut rotta. Elikon on pakko olla peräisin hänen työpaikaltaan, jossa laboratoriokokeiden sivutuotteena tulee läjäpäin kuolleita jyrsijöitä.
 
Rotta on vasta alkua. Jostain syystä Xhafer on toimiston ainoa, joka ei saa sähköpostiinsa ilmoituksia vaihtuneista kokoustiloista tai kutsua yhteiselle reissulle. Syötkö porsaanlihaa; mistä olitkaan kotoisin; ja muut näennäisen viattomat utelut alkavat hiljalleen kiristää ruuvia tiukemmalle.
 
“Ehkä kyse ei ole siitä, että olet ulkomaalainen, ehkä he eivät vain pidä sinusta ihmisenä”, vaimo lohduttaa.
 
Alkaa klaustrofobinen matka ihmismieleen, jota ryydittävät elokuvan likaisenkeltaiset sävyt ja hohtomainen äänimaailma. Painajaisten toimiston ahtaat ja pimeät käytävät ja pahaenteisesti surisevat tuulettimet saavat kaipaamaan koronakevään etäkonttorille. Xhaferin ohella myös katsojan on yhä vaikeampi erottaa, mikä on totta ja mikä ei.
 
Ohjaaja Visar Morina (Babai, R&A 2015) on protagonistinsa tavoin kotoisin Kosovosta ja työskentelee Saksassa. Hän kertoi Screen Dailyn haastattelussa, että elokuva perustuu osittain hänen ja hänen perheensä kokemuksiin: “Rasismi on kuin virus.”
 
Se nimittäin tarttuu.
 
Sanni Myllyaho

  • Alkup. nimi: Exil
  • Kieli: albania, saksa
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: The Match Factory
  • Kuvaus: Matteo Cocco
  • Leikkaus: Laura Lauzemis, Hansjörg Weißbrich, Visar Morina
  • Musiikki: Benedikt Schiefer
  • Äänisuunnittelu: Kai Tebbel
  • Lavastus: Christian Goldbeck

Yhteistyössä