Ema (2019)

Pablo Larraínin (mm. Jackie 2016; Neruda 2017) mestarillinen Ema keikkuu uhkarohkeasti makujen ja moraalin rajoilla. Vastustamatonta fuck it -feminismiä pulppuava tulikuuma taidonnäyte on koettava elokuvateatterissa.

Nykytanssija Ema (vangitseva Mariana Di Girolamo) ja koreografi Gastón (Gael García Bernal) yrittävät puhua. Adoptiolapsesta on luovuttu ja pariskunnan elämä pysähtynyt. Mutta sanat tuhoavat; kun suusta tulee pelkkiä syytöksiä, Ema päättää puhumisen sijasta keskittyä toimintaan: pyromaniaan, estottomaan panemiseen ja aviomiehen vihaamaan reggaeton-tanssiin.

Larraínin vakiokuvaaja Sergio Armstrongin käsissä syntyy visuaalista taikaa, jota rytmittävät upeat tanssikohtaukset Valparaíson kaduilla. Houreisen neon-pinnan alla toimii salakavala, omalakinen ja oudosti palkitseva logiikka, jossa Ema ottaa minkä haluaa. Gastón on kenties kuva Larraínista itsestään: ohjaaja yrittää hallita, mutta Ema hahmona ja Ema elokuvana kulkevat omia reittejään. Nicolas Jaarin hypnoottinen musiikki sulattaa kokonaisuuden vapauttavaksi taideteokseksi, jonka loppukohtaus on sekä lohdullinen että kummallisin mahdollinen. 

Henna Raatikainen

  • Kieli: espanja
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: NonStop Entertainment
  • Kuvaus: Sergio Armstrong
  • Leikkaus: Sebastián Sepúlveda