Donbass (2018)

Ehkä sotaa voi kuvata mielekkäästi vain siten kuin Sergei Loznitsa Itä-Ukrainaan sijoittuvalla Donbassilla tekee: sankareita on vaikea löytää, konflikti ei taivu ylvääseen kronologiseen kaareen, eikä totuus ole muuta kuin kilpailu uskottavimmasta lavasteesta. Selkeyttä kaipaava katsoja tulee puijatuksi kuin elokuvassa vilahtava, faktoja peräävä ammattijournalisti – tarkkailijaa ei odota selväpiirteinen tarina vaan kasa liukkaita mediasepitteitä.

Aivan kuten Loznitsan edellinen ohjaus, vuoden 2017 festivaalin ohjelmistossa komeillut A Gentle Creature, myös Donbass on hyytävää diagnoosia luhistuvista tukipilareista. Elokuvassa koetellaan niin materiaalista infraa kuin yhdessäolon moraalisia perusteita. Loznitsa näyttää, mitä tapahtuu, kun poliittisen elämän vähimmäisedellytys eli edes vastentahtoisesti ja niukalti jaettu todellisuuskäsitys katoaa. Tilalle jää pidäkkeetöntä opportunismia ja homo economicuksen nihilististä reagointia kannustimiin.

Elokuvan voima pohjaa rinnastuksiin ja vastakkainasetteluihin. Surrealistinen huumori vaihtuu hetkessä arkipäiväisiin ja velttoihin väkivallanpurkauksiin. Luotien ja kranaatinsirpaleiden terävä fyysisyys repii haavoja elokuvan totuudenjälkeiseen kudokseen. Apeat, nuutuneet värit verhoavat muovailuvahamaista todellisuutta, jota älypuhelimien kamerat jatkuvasti tallentavat eri kulmista.

Timo Harjuniemi

  • Alkup. nimi:
  • Kieli: ukraina, venäjä
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Pyramide International
  • Kopion lähde: Pyramide International
  • Kuvaus: Oleg Mutu
  • Musiikki:
  • Leikkaus: Danielius Kokanauskis