Dogman (2018)

Varoitus: tämä on se toinen, ei bella Italia. Gomorra-elokuvasta (R&A 2008) tuttu harmaansävyinen ja ankea periferia, epätoivon maisema, luo puitteet urbaaniksi länkkäriksi tituleeratulle Matteo Garronen uusimmalle elokuvalle. Lännenelokuvien arojen tavoin tässä kalseassa betonihelvetissä vallitsee vahvimman laki. Se vahvin on entinen nyrkkeilijä Simoncino (Edoardo Pesce): moottoripyörällä hurjasteleva, kaikkien kammoksuma rikollinen. Hänen terrorinsa kohteeksi valikoituu useimmiten ystävällinen ja pienikokoinen, rähjäistä koirahoitolaa pitävä Marcello (Marcello Fonte), joka haluaisi vain elää rauhassa, pitää huolta rakkaista koira-asiakkaistaan ja tyttärestään. Haave lomasta tyttären kanssa vaatii kuitenkin hämäriä bisneksiä.

Marcellon, jonka kasvot ovat suoraan kuin neorealismin ajan elokuvista, ja tätä kiusaavan Simoncinon välillä vallitsee outo riippuvuussuhde. Lopulta Daavidin on kohdattava Goljat – ja se ei ole kaunista katsottavaa.

Italialaiset muistavat 80-luvulla sattuneen väkivaltaisen “Maglianan koiramiehen” tapauksen, josta elokuva saa innoituksensa. Kotimaassa yleisö- ja arvostelumenestykseksi noussut Dogman palkittiin myös Cannesissa: Kultaisen palmun nappasivat sekä Fonte että elokuvan koiratähdet.

Hilla Okkonen

  • Alkup. nimi:
  • Kieli: italia
  • Tekstitys: suomi
  • Levittäjä: NonStop Entertainment
  • Esityskopio: NonStop Entertainment
  • Kuvaus: Nicolaj Brüel
  • Leikkaus: Marco Spoletini
  • Musiikki: Michele Braga
  • Äänisuunnittelu: Mirko Perri
  • Lavastus: Dimitri Capuani

Yhteistyössä