Custody (2017)

Ranskalaiset osaavat tämän niin hyvin. He käyvät suoraan asiaan, pysyvät siinä eivätkä tunteile. Sillä tunteilu ei auta, kun kerrotaan huoltajuuskiistasta, jonka rumuus pidetään aluksi piilossa niin katsojalta kuin isän ja äidin asianajajien pyörryksiin puhumalta tuomarilta.

Elokuvan aloittava pitkä kohtaus tuomarin pakeilla on suorastaan nerokas. Ketä uskoa, kun kaksi pokerinaamaa väittää vastakkaista? Pienin vihjein annetaan ymmärtää, että tuomari on työhönsä leipääntynyt. Nainen antaa silti – tai siksi – armon käydä oikeudesta ja suo isälle jaetun huoltajuuden.

Ja pian ollaan toistuvassa, taitavasti rakennetussa tilanteessa: isä (järkyttävän hienon roolityön tekevä Denis Ménochet) hakee 11-vuotiasta poikaansa (sydämeenkäyvä Thomas Gioria) autollaan viikonlopun viettoon. Miten se rellu kumiseekaan uhkaavasti, renkaat aggressiivisesti vinkuen, kun mustasukkainen isä kuljettaa poikaansa kaupungilla ja tivaa äidin tekemisiä.

Esikoisohjaaja Xavier Legrand on häikäisevän varma. Hän vaihtelee tempoa ja tunnetiloja halliten myös kliseet. Ja niinpä versio kulahtaneesta klassikosta, Ike & Tina Turnerin Proud Marystä, iskee tässä tarinassa suoraan sydämeen, monesta syystä.

Jaana Semeri

  • Alkup. nimi: Jusqu'à la garde
  • Kieli: ranska
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Celluloid Dreams
  • Kopion lähde: Celluloid Dreams
  • Kuvaus: Nathalie Durand
  • Musiikki:
  • Leikkaus: Yorgos Lamprinos