Maailmoja jotka valuvat reunojensa yli
Lyhytelokuva on ollut minulle hankala taidemuoto, koska olen ennen kaikkea eeposten ystävä. Rakastan teoksia, jotka ovat pullollaan henkilöitä ja jotka ulottuvat vuosikymmenten tai -satojen yli. Kaikenlaisten sukujen ja kansakuntien tarinat ovat minun juttuni. Ja niitä on aika vaikea mahduttaa lyhytelokuvan mittaan! Lyhytelokuvalle asetettu kiteytyneisyyden vaatimus on tuntunut haastavalta ennen kaikkea tekijänä, mutta joskus myös katsojana.
Huomaan valinneeni tähän näytökseen elokuvia, jotka kasvavat kolmiulotteisiksi ja rakentavat sellaisia maailmoja, jotka ikään kuin valuvat reunojensa yli. Nämä elokuvat eivät sulje itseään, vaan niiden todellisuudet tuntuvat jatkuvan omien rajojensa ulkopuolelle. Niitä katsoessa tulee olo, että elokuvan pinnan alla on loputon määrä elämää ja hetkiä, joista meidän nähtäväksemme on valikoitu pieni osa.
Elokuvissa minua kiinnostaa enenevässä määrin tietynlainen hallitsemattomuus. Untitled (Burned Rubber on Asphalt, 2018) -dokumentissa on pitkä jakso, jossa yksi elokuvan päähenkilöistä etsii pusikossa riekkoja. Näin elokuvasta leikkausversion ennen sen valmistumista, ja vastustin silloin tuota riekkojaksoa, koska se ei varsinaisesti liittynyt mihinkään. Nykyään olen itseni kanssa eri mieltä. Johonkinhan ne riekot kuitenkin liittyvät, ja se jokin tuntuu tärkeältä, vaikka en tiedä, mitä se on.
Ulla Heikkilä
23-vuotiaan Zoën kuuluisi olla villi ja vapaa, mutta hänellä on jo nelipäinen lapsikatras hoidettavanaan. Zoë on rahaton ja hänen lapsillaan on nälkä. Eräänä iltana vanha heila, Dave, palaa kuvioihin ja tarjoaa Zoëlle hetken irtioton arjesta. Lapset saavat jäädä pubin ulkopuolelle odottamaan, samaan aikaan myöhäiskesän ampiaiset saalistavat ruokaa läheisistä roska-astioista.
Musikaalianimaatio apokalyptisellä alavireellä. Neljään episodiin jaettu tarina sijoittuu supermarkettiin, hotelliin, puhelinkeskukseen ja hampurilaisravintolaan, jotka kaikki sijaitsevat modernin geneerisessä ympäristössä valtatien varrella.
Turid osallistuu ystävänsä viisikymppisille ja huomaa pian, ettei hän ole enää lähimpien ystäviensä seurassa. Sen seurauksena hän aloittaa shown merkatakseen oman reviirinsä, ja pian juhlissa on kyse paljon muustakin kuin laulamisesta ja kuohuviinistä.
Katto on lyhytelokuva avioeron partaalla olevasta Olavista, jonka kesämökin katto on selittämättömästi laskeutunut.
Syrjäisessä norjalaisessa kylässä mutkittelevat tiet ovat aiheuttaneet kiistaa. Dokumentti tarkastelee salapoliisin lailla outoja sutimisjälkiä, hypnoottisella tavalla polveilevia, kiertyviä ja kaartuvia viivoja, jotka paljastavat kyläläisten välillä kytevän yllättävän eripuran ja saavat kylän asukkaat pohtimaan käsitystään kauneudesta.
