Capernaum (2018)

Nadine Labakin Capernaum oli Cannesin kilpasarjassa poikkeuksellinen tapaus ja näytöksen jälkeen ehdoton puheenaihe. Elokuva huomioitiin arvostetulla Jury Prize -palkinnolla.

Capernaum on vimmainen hätähuuto lasten oikeuksien puolesta. Tarina alkaa oikeussalista, jossa 12-vuotias Zain syyttää vanhempiaan siitä, että nämä saattoivat hänet maailmaan. Syytös tuntuu absurdilta ja liioittelevalta, mutta kun katsojana seuraa melkein dokumentaarista kärsimysnäytelmää, ei voi olla kuin samaa mieltä. Ainoan häivähdyksen ystävyydestä Zainin elämään tuo Etiopiasta paennut Rahil ja tämän vuoden ikäinen, tuskin kävelemään oppinut lapsi. Kun Rahil yllättäen katoaa, Zain joutuu huolehtimaan vauvasta yksin.

Zainin uupumaton vaellus piittaamattomien ja itsekkäiden aikuisten armottoman selviytymistaistelun ajopuuna avaa jokaisen kyynelkanavat. Labaki (mm. Where Do We Go Now?, R&A 2011) kuvaa syntymäkaupunkinsa Beirutin slummeja neorealistisella tinkimättömyydellä ja antaa lohduttoman kuvan kaduilla elävien, hylättyjen tai karanneiden lasten kohtaloista. Näiltä kaduilta Labaki löysi myös pääosaan Zain Al Rafeean, joka oli työskennellyt kauppojen ja kahviloiden juoksupoikana 10-vuotiaasta asti.

Pekka Lanerva

  • Alkup. nimi: Capharnaüm
  • Kieli: arabia
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Finnkino
  • Kopion lähde: Finnkino
  • Kuvaus: Christopher Aoun
  • Musiikki: Khaled Mouzanar
  • Leikkaus: Konstantin Bock, Laure Gardette