Blue Jean (2022)

1980-luvun Newcastleen sijoittuvassa elokuvassa Jean elää ihan tavallista kaksoiselämää. Työpaikallaan yläkoulussa hän on reipas liikunnanopettaja ja miehestään eronnut sinkku, joka välttelee duuniporukan yhteisiä illanviettoja. Iltaisin Jean viettää aikaa punkkarityttöystävänsä Vivin ja yhteisen kaveriporukan kanssa paikallisessa homobaarissa.

Parisuhdetta hiertää Jeanin pelko hänen seksuaalisuutensa paljastumisesta. Homofobiset asenteet ovat avoimesti esillä koulussa, televisiossa, jopa katumainoksissa. Kulissien ylläpito vaikeutuu entisestään, kun koulukiusattu oppilas Lois tulee vastaan Jeanin vakiobaarissa. Salailu rikkoo psyykeä, ja Jeanin on myös päätettävä, millainen esikuva hän on nuorelle queer-naiselle.

Georgia Oakleyn hurjan kypsä esikoiselokuva alleviivaa, että häpeässä on kyse yhteiskunnallisesta ongelmasta. Elokuva nostaa oikeistolaisen politiikan tuottaman inhimillisen kärsimyksen esiin ja asettuu hienoksi ja tarpeelliseksi osaksi thatcherismin aikakautta ruotivien elokuvien jatkumoa.

Blue Jean sai ensi-iltansa viime vuonna Venetsian kriitikoiden viikolla, jossa se voitti yleisöpalkinnon, ja on sen jälkeen ollut kymmenillä festivaaleilla Rotterdamista Sydneyyn ja Sodankylään. Rosy McEwen on ilmiömäinen pääroolissa hankalien tunteiden tulkkina.

Marjo Pipinen

Homofobia, Koulukiusaaminen
  • Kieli: englanti
  • Tekstitys: suomi
  • Levittäjä: ELKE
  • Esityskopio: ELKE
  • Kuvaus: Victor Seguin
  • Leikkaus: Izabella Curry
  • Musiikki: Chris Roe
  • Äänisuunnittelu: James Mather
  • Lavastus: Soraya Gilanni Viljoen
  • Pukusuunnittelu: Kirsty Halliday
  • Maskeeraus: Kat Morgan

Yhteistyössä