Anerca, elämän hengitys (2020)

Inuitin kielen sana anerca tarkoittaa sielua, elämän hengitystä. Hengitys on läsnä usein myös taiteessa, tanssissa, musiikissa, laulussa. Rytmi kuljettaa läpi teoksen, läpi elämän, eikä tällä rytmillä ole alkua tai loppua, koska kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu muutoksessa. Elämän hengityksessä menneisyys ja nykyhetki risteävät ajattomuudessa.

Markku Lehmuskallion yhdessä poikansa Johannes Lehmuskallion ohjaama dokumentti vie näiden pohjoisten kansojen äärelle, jotka tanssin ja laulun keinoin pitävät hengissä näitä kokemuksia maailmasta ja ajattomuudesta, mutta myös ilosta ja surusta.

Fyysisesti tapahtumat sijoittuvat Suomen, Ruotsin, Norjan, Grönlannin, Kanadan, Yhdysvaltojen ja Venäjän pohjoisille alueille, vaikka eiväthän valtioiden sisällä asuvat alkuperäiskansat näitä rajoja ole piirtäneet, kuten heti elokuvan alussa ilmaistaan. Fyysisen maailman ulottumattomissa liikutaan kuitenkin ihmisyyden kokemusten ja rajattomuuden äärellä, sillä taide voi tuoda esiin sen, mitä ääneen ei tarvitse sanoa. Tanssin muotokieli ilmentää kaikkea sitä, mitä sanoilla harvoin pystyy kuvaamaan, ja se tekee siitä myös kipeän kaunista.

Näistä kulttuureista paljon on kadonnut tai tuhottu.
 
Arttu Manninen

  • Kieli: ruotsi, suomi
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Pirkanmaan elokuvakeskus
  • Kuvaus: Johannes Lehmuskallio, Markku Lehmuskallio
  • Leikkaus: Markku Lehmuskallio, Johannes Lehmuskallio
  • Äänisuunnittelu: Martti Turunen

Yhteistyössä