Amanda (2018)

Amanda aukeaa pariisilaisen kesän väreissä ja tunnelmissa. Musiikki soi pehmeästi taustalla Davidin (Vincent Lacoste) viilettäessä pyörällään pitkin valon kaupungin katuja. Parikymppinen David tekee osa-aikahommia ja viettää paljon aikaa siskonsa Sandrinen (Ophelia Kolb) ja tämän seitsenvuotiaan tyttären Amandan (Isaure Multrier) kanssa.

Kolmikon elämä virtaa leppeästi uomissaan kuin Eric Rohmerin elokuvissa konsanaan. Kunnes kaikki muuttuu silmänräpäyksessä, lopullisesti. Sandrine kuolee joukkoampumisessa, josta näemme vain lopputuloksen. Suruun uppoavan Davidin on yhtäkkiä päätettävä, onko hänestä Amandan huoltajaksi.

Lacosten ja läpeensä hurmaavan tulokkaan Multrierin lempeän charmikkaat, naturalistiset roolisuoritukset kantavat elokuvaa. Amanda ei ole viisauksia lateleva pikku aikuinen eikä David osaa hyvistä aikeistaan huolimatta kohdata omaa ja pikkutytön surua aina parhaalla mahdollisella tavalla.

Kaikki ainekset tuskassaan piehtaroivaan ahdistusdraamaan ja kimuranttiin maahanmuuttopoliittiseen tutkielmaan olisivat olemassa. Ohjaaja Mikhaël Hersin humaani elokuva ei kuitenkaan ole kiinnostunut kummastakaan. Se on kiinnostunut ainoastaan siitä, miten tavalliset ihmiset tragedian kanssa pärjäävät.

Santtu Reinikainen

  • Alkup. nimi: Amanda
  • Kieli: ranska
  • Tekstitys: englanti
  • Levittäjä: Angel Films
  • Esityskopio: Angel Films
  • Kuvaus: Sébastien Buchmann
  • Leikkaus: Marion Monnier

Yhteistyössä