R&A-blogin vakiokirjoittaja Jaana Semeri suosittelee tänään kahta elokuvaa, jotka rankasta taustastaan huolimatta kiehtovat. Tähtäimessä on Libanonin yhteiskunnan haavoja auki ratkova oikeussalidraama THE INSULT ja Argentiinan kuuluisimmasta sarjamurhaajasta Carloksesta kiiltokuvan piirtävä EL ÁNGEL.

LIBANONIN SOTA EI OLE OHI
The Insult (ohj. Ziad Doueiri)

Libanonilainen elokuva! Koska olet viimeksi nähnyt? Aivan, en minäkään muista. Ja kun se on vielä niin hyvä, kuin Ziad Doueirin THE INSULT, niin kyllä kelpaa.

Vimmainen Tony on Libanonin kristittyjä ja hiljainen Yasser palestiinalainen, Tonyn silmissä maahantunkeutuja ja kaiken huomion saaja. Ammattimiehiä ovat kumpikin: Tony pitää autokorjaamoa, Yasser kiertää Beirutin asuinalueita kaupungin remppamiesten kanssa.

Kunnes tulee Tonyn partsin vuoro ja sitä ei Yasserin miehineen sovikaan korjata, vaan syntyy oudon vakavaksi käyvä riita, jolle aletaan etsiä ratkaisua oikeudessa.

Alusta asti The Insult pitää otteessaan, sillä se on paitsi julmetun kiinnostava historian oppitunti myös taitavasti ohjattu oikeussalidraama. Kamera kulkee tarkkana Beirutissa: kaduilla, miesten työpaikoilla ja kodeissa. Oikeussalissa taas kamppailevat asianajajat lajin parhaiden perinteiden mukaisesti.

Tähän fiktioon putoaa kuin hyvään dokumenttiin. Sillä mitä me muka muistetaan Libanonin pitkästä sisällissodasta muuta kuin että monet olivat armeijat ja rintamalinjat eikä oikein selvinnyt kuka voitti ja ketkä hävisivät? Ja mistä se kaikki oikein alkoikaan?

Doueiri rakentaa todellisuuden aineksista tarinaan kerroksia, pantaten miesten salaisuuksia. Tottahan heillä niitä on, niin kompleksisen lähihistorian omaavassa maassa, kummallakin omansa, järkyttävä ja ikuinen. Rohkeasti perataan arkaa aikaa, myötäeläen eri osapuolten tilanteissa, etsien heidän motiivejaan. Ja katsoja kiittää.

The Insult R&A:ssa
25.9. klo 21:15 Orion
27.9. klo 16:00 Orion

EVITA JA PERON ROSVOINA
El Ángel (ohj. Luis Ortega)

Tämä elokuva on kihisevän sensuelli, vaikka se kertoo Argentiinan kuuluisimmasta sarjamurhaajasta. Se viettelee. Miksi? Miksi minulla on kivaa Luis Ortegan EL ÁNGELIA katsellessa?

Ensinnäkin: El Ángel on ilmava, nuorten näyttelijöiden rytmissä kulkeva, 1970-luvun alkuun taitavasti asemoitu napakka paketti. Ja sen score on ihan nappi: kiihkeä ja tarkka.

Elokuvan otteesta saa käsityksen, jos sitä vertaa toiseen hyvin tehtyyn 70-lukujuttuuun, HBO:n tuoreeseen sarjaan Trust, joka kertoo ökyrikkaan John Paul Getty III:n kidnappauksesta.

El Angel on myös intohimoinen. Enkelikasvoisen psykopaatin Carloksen (Lorenzo Ferro) ja komean Ramónin (Chino Darin) suhde muistuttaa hieman Miken (River Phoenix) ja Scottin (Keanu Reeves) suhdetta Gus Van Santin klassikossa My Own Private Idaho.

Avainkohtauksessa on meneillään jalokivikaupan ryöstö.  Carlos napsauttaa timanttikorvikset korviinsa ja kundit peilaavat itseään lasivitriinistä. Ramón toteaa: Che ja Fidel. Carlos puolestaan: Evita ja Peron.

Ortega on siis ohjannut vähän liiankin kivan filmin sarjamurhaajista. Hän haluaa, että lumoudumme tästä folie à deux’sta, hullusta intohimosta. Raiskaukset, joita todellisuudessa todistettavasti myös tapahtui, on jätetty pois. Ettei se kiva häiriintyisi?

El Ángel R&A:ssa
28.9. klo 21:00 WHS Teatteri Union