R&A-blogissa vieraileva elokuvaohjaaja Selma Vilhunen juhlii lisää ruotsalaista elokuvaa. THE HEART saa kirjoittajan pohtimaan elokuvien naisrooleja ja julistamaan ohjaaja Fanni Meteliuksen ihmisneroksi.

Kriitikko (jonka nimi on Jordan) aloittaa The Hollywood Reporterin arvionsa sanoilla, jotka tunnistan kipeällä ja raivostuttavalla tavalla: “Nothing new under the sun.”

Hän jatkaa kuvailemalla elokuvan päähenkilöä naiseksi, jolla on “varmasti eniten leikattuja napapaitoja koko Ruotsissa” ja kertoo elokuvasta ilmeiset asiat: juonen, nuorten päähenkilöiden ammattihaaveet, heidän luonteidensa päällimmäiset piirteet. Tällä analyysillaan hän tyytyy toteamaan, että elokuvassa ei ole mitään uutta.

Rohkenen olla eri mieltä. THE HEART kertoo, toden totta, pintatasollaan varsin tavallisen rakkaustarinan. Tyttö ja poika tapaavat kansanopistossa, tyttö opiskelee valokuvausta ja poika musiikkia. Tyttö, nimeltään Mika (Fanni Metelius), on villi ja hassu. Hän läyhättää illanvietossa kovaan ääneen, kuinka seksi on hänen mielestään aivan eri asia kuin rakastaminen. Hän sanoo, ettei koskaan masturboi, ja että jos hänen tekee mieli seksiä, hän yksinkertaisesti menee ja harrastaa sitä jonkun kanssa. Että seksi on vähän niin kuin salitreeni: bäng bäng bäng, ja suihkuun, ja se on siinä.

Poika, Tesfay (Ahmed Berhan), kuuntelee porukan reunamilla, vähän hämmentyneenä – ja nyt jo rakastuneena.

Mika ja Tesfay päätyvät yhteen. Ja kun he ovat yhdessä, ajan kulku hidastuu. Heistä tulee hiukan pehmeärajaisempia, heidän ihonsa näyttävät yhdessä siltä kuin ne olisi tarkoitettu yhdeksi olennoksi. Mika sanoo Tesfaylle jotain, mitä hän ei ole sanonut koskaan kenellekään toiselle: en halua enää harrastaa seksiä kenenkään toisen kanssa.

Tesfaysta on tullut hänelle erityinen, ja kaikki on muuttunut.

Kaupungin coolein pari

Mika ja Tesfay muuttavat asumaan yhteen Tesfayn asuntoon Tukholmassa. He ovat kaupungin coolein pari, Mikan valokuvat saavat huomiota (ja hänellä on tosi hienoja napapaitoja) ja Tesfaylla on kiinnostavia musaprojekteja. Katsoja rakastuu heihin yhdessä ja erikseen. Heidän yhdessäolonsa on ihanan kevyttä ja itsestään selvää. Heidän välillään on rajattomasti hellyyttä.

Kunnes sitten ei enää olekaan. Hellyys ei ole kokonaan kadonnut, ja rakkautta on paljon, mutta Tesfay vetäytyy jonnekin pois, omaan kuoreensa, videopelien ja puhumattomuuden taakse. Vähitellen Mika tajuaa, että seksi on yksinkertaisesti loppunut.

Ja se, miten elokuva käsittelee tätä läheisyyden ja etäisyyden välistä jännitettä, sitä kun kaksi nuorta ihmistä toisaalta tuntee yhteenkuuluvuutta ja toisaalta painivat omien keskeneräisyyksiensä kanssa, yhä vielä epävarmoina siitä millaisia aikuisia heistä on oikeastaan kasvamassa ja mitä he pohjimmiltaan elämältään kaipaavat – siinä on tämän elokuvan ainutlaatuisuus.

Fanni Metelius, tuo 30-vuotias ihmisnero, joka on elokuvan käsikirjoittaja, ohjaaja, pääosan esittäjä ja kaiken lisäksi vielä leikkaaja, ottaa katsojan sisälle sydämeensä sellaisella hellyydellä ja avoimuudella, että kyyneliltä ei voi välttyä.

Mikan ja Tesfayn tarinassa pakahduttavinta on juuri se, miten paljon he toisiaan rakastavat ja kunnioittavat, ja miten vaikeaa on kuitenkin elää yhdessä ja kasvaa aikuiseksi, ihan oikeasti, myös juhlien jälkeen, myös torstaisin ja tiistai-iltapäivänä, kun kukaan ei ole taaskaan tiskannut, kun oma riittämättömyyden pelko kaatuu päälle, ja kaikki on pimeää.

Kuin Vestan biisi

The Heart koskettaa ehkä siksikin, että vaikka tarina on tuttua kauraa, siitä huolimatta emme oikeastaan ole nähneet sitä koskaan valkokankaalla, emme ainakaan näin läheltä, näin huolellisesti tarkasteltuna. On liikuttavaa nähdä vihdoinkin se itsellekin niin tuttu nuoren naisen odysseia sellaisena kuin sen on itsekin kokenut, kaikkine rönsyineen. Elokuvaa katsoessani tulin miettineeksi, että jos Vestan biisi olisi elokuva, se voisi olla tämä elokuva.

Kun Mikan ja Tesfayn rakkaus on rikki, Mika lähtee mainion äitinsä patistamana kahden ystävänsä kanssa Ibizalle. Ystävät kuuntelevat Mikan sydänsuruja, jolloin toinen heistä laukaisee kuolemattoman repliikin: “Jag tror att din pussy är bara deprimerad.” Seuraa neonvalojen ja teknon ja värikkäiden drinkkien täyttämä jakso, jonka aikana Mika ehkä jollakin tavalla löytää kadotetun itsensä uudelleen, sekä sieltä missä hän on voimakkaimmillaan, että sieltä missä hän on aivan pieni ja hukassa.

The Heart on merkittävä elokuva siksi, että se tutkii avoimesti ja ennakkoluulottomasti naisen seksuaalisuutta ja sitä, mitä rakkaus tarkoittaa tämän päivän nuorille aikuisille. Fanni Metelius ei pelkää näyttää myös heikkoutta ja tarvitsevuutta, joka läheisiin ihmissuhteisiin liittyy.

Vahva nainen on usein myös se, joka vahvuudessaan tulee yrittäneeksi liikaakin, joka pärjää ja selviytyy silloinkin kun voimat todellisuudessa ovat lopussa. Todellista vahvuutta on tunnistaa ja tunnustaa oma tarvitsevuutensa, ja suurin rakkaus on siellä missä kahden ihmisen tarpeet tulevat kohdatuiksi tasavertaisina.

Askeleita elokuva kerrallaan

Fanni Metelius tekee hienon roolin Mikana. Hän on hurmaava ja välitön, nopea ja tarkka. Ja sanottakoon se nyt suoraan: ohjaaja-käsikirjoittajana, joka on myös leikannut elokuvia ja joskus kokeillut näyttelemistäkin, olen yksinkertaisesti puulla päähän lyöty Meteliuksen monilahjakkuudesta ja kyvystä ottaa elokuvansa haltuun niin kokonaisvaltaisesti.

Meteliuksen kerronnassa on oma kieli ja rytmi. Sen kuvat asettuvat aina tavalla tai toisella ihmisten väliin, suhteen keskelle, kosketukseen ja katseeseen. Se näyttää meille Mikan suhteessa toiseen, Mikan suhteessa maailmaan, joskus itseensä. Kuvat ovat usein niin fyysisiä, että empaattisemman katsojan aivoissa peilisolut saavat aikaan kosketusaistimuksia.

Myös Ahmed Berhanin Tesfay valloittaa omalla hiljaisella karismallaan. Tesfayn silmistä voi lukea paljon sellaista, mitä ei sanota ääneen. Meteliuksen käsikirjoituksen eräs ilahduttava piirre on, että tummaihoisen Tesfayn hahmoa ei käsitellä koskaan etnisyyden kautta. Tesfayn vanhemmista saamme tietää, että he ovat olleet aina yhdessä ja että he ovat onnellisia. Tesfay ja hänen vanhempansa ovat tässä elokuvassa rakastavia ihmisiä, eivät etnisyyksiä.

Tuotantoyhtiö elokuvan takana on sama tukholmalainen Garagefilm, joka on tuottanut myös Gabriela Pichlerin erinomaisen Amatöörit, josta kirjoitin jo aikaisemmin. Garagefilmin elokuvia on kaikkiaan R&A:n ohjelmistossa tänä vuonna peräti viisi!

Yhtiön kolme superkiinnostavaa ja lahjakasta tuottajaa ovat Mimmi Spång, Rebecka Lafrenz ja Anna-Maria Kantarius. He ovat urallaan tuottaneet muun muassa sellaisia helmiä kuin Ester Martin Bergsmarkin Something Must Break sekä Johannes Nyholmin The Giant.

Elokuva kerrallaan sävyt valkokankailla syvenevät ja tarkentuvat, ja ihmiset alkavat näyttää yhä enemmän ihmisiltä.

The Heart R&A:ssa
26.9. klo 21:00 Korjaamo Kino Kulmasali