JEESUKSEN KASVOT
Mug (ohj. Malgorzata Szumowska)

MUG on puolaksi nimeltään Twartz, mikä tarkoittaa sekä mukia että naamaa. Tässä elokuvassa on kyse kahdesta naamasta: symbolisesta ja todellisesta.

Ollaan Puolan takamailla, jonne rakennetaan maailman suurinta jeesuspatsasta, suurempaa kuin Rion sokeritoppajeesus. Yksi patsaan tekijöistä on paikallinen Jacek, joka vapaa-ajallaan kaasuttaa tukka liehuen pitkin seutukuntaa niin, että tappohevi klaimpparin kajareissa raikaa.

Jacek on osa isoa ja pidettyä persuperhettä, jossa ei rasistivitsejä säästellä eikä sovinismista tingitä. Tuore tyttöystäväkin on, paikallisen diskon trash-kaunotar.

Eräänä päivänä jeesustyömaalla tapahtuu paha onnettomuus, jossa Jacek vammautuu.

Ja yhtäkkiä hän on ongelma, kotiseutunsa silmissä friikki. Seutukunta, jonka 20 000 asukasta on tiristänyt vähistä varoistaan 15 miljoonaa dollaria jeesukseen, ei suostu maksamaan sitä rakentamassa olleelle Jacekille edes sairaseläkettä.

Malgorzata Szumowska on Puolan tärkeimpiä nykyohjaajia. Ja nainen. Kaikkien niiden, jotka ajattelevat, että naiset ohjaavat – Kathryn Bigelow’ta lukuunottamatta – ”naisten aiheita”, on hyvä nähdä Szumowskan tyly ja vahva Mug.

Szumowska näyttää, että Jeesus-patsaan kasvot ovat nyky-Puolaa symboloivan tekopyhyyden kasvot. Jacek taas on kaikenlaisen poikkeavan kuva: hävettävä ja poistettava.

Mug on järkyttävän tärkeä elokuva Euroopasta. Sen avausjakso, jossa elektroniikkaketju myy halvalla telkkareita niille, jotka suostuvat talvipakkasella juoksemaan pelkissä alusvaatteissa kauppaan niitä hamuamaan, jää elokuvahistoriaan koko läntisen nykymaailman kuvana.

Mug R&A:ssa
25.9. klo 16:15 Kino Engel 1
27.9. klo 21:00 Orion

PIENI TYTTÖ, ISO TARINA
The Swan (ohj. Ása Helga Hjörleifsdottir)

Islantilasen Ása Helga Hjörleifsdottirin ohjaama THE SWAN on vaan niin hieno elokuva.

Satumainen ja ihmeellinen.  Kuin sen päähenkilön mielikuvitusmaailma.

Alku on kyllä minusta vähän outo. Totinen kaupunkilaistyttö lähetään maalle tädin ja sedän luo, koska hän satuilee liikaa. Valehteleeko kerrassaan ja joutuu vaikeuksiin? Syy ”karkotukseen” ei ihan selvinnyt minulle.

No, joka tapauksessa, pian täti ja setä kasvattavat karunkauniissa kesäisessä maisemassa tyttöä maaseudun tavoille. Hänet opetetaan tekemään tilan töitä. Hän kokee syntymää ja kuolemaa ja löytää sielunkumppanin, toisen kertomusten sepittäjän. Hän ihastuu ja pettyy ja alkaa ymmärtää elämisen lainalaisuuksia. Ja lopulta hän oppii hymyilemään.

Tämän kaiken Hjörleifsdottir kertoo pienen tytön kokemusmaailman näkökulmassa liikkuvalla kameralla ja hänen tahdissaan kulkevalla, unenomaisella leikkausrytmillä. Kuvaaja Martin Neumeyer on herkkäotteinen taitaja ja tyttöä esittävä Grima Valsdottir vangitseva.

Katso tämä ja pääset mietteliään traagiselle mutta silti optimistiselle matkalle satujen saaren maisemiin.

The Swan R&A:ssa
28.9. klo 18:30 Andorra
29.9. klo 18:30 Maxim 1

ISÄN SURU
Dear Son (ohj. Mohamed Ben Attia)

Tunisialaisen Mohamed Ben Attian elokuva DEAR SON on surullisin elokuva pitkään aikaan.

Sen kuvaama tilanne on niin tutusti arkinen ja lähellä. Ja kuitenkin (useimmille meistä) vieras.

Dear Son kertoo Samista, jonka vanhemmat ovat huolissaan. Poika ei saa otetta elämästä vaikka on lahjakas ja opinnotkin ovat vain kokeesta kiinni. Mutta hän ei voi hyvin. Ja eräänä päivänä hän katoaa.

Vanhemmat tajuavat heti mistä on kyse, vaikka mitään merkkejä ei ole ollut. Ehkä niillä leveysasteilla ymmärretään, että Syyria. Sota. Kapina.

Isä myy perheen auton ja lähtee etsimään poikaansa. Rajakaupungissa vanhus toteaa hänelle, että nykyään nuoret haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Todellakin! Vanhempien eloton ja harmaa nysvääminen päivästä toiseen ei innosta. Elämällä pitää olla tarkoitus ja suunta.

Miten rakastavasti Attia henkilöistään kertookaan: ahdistuneesta äidistä, murtuvasta isästä, hiljaisesta pojasta. Ja miten heitä näytellään!  Erityisesti Mohamed Dhrif isänä on järisyttävän hauras. Mieleen juolahtaa etsimättä Tommy Lee Jones poikansa kuolemaa tutkivana isänä Paul Haggisin elokuvassa In the Valley of Elah. Sama vahvan ihmisen voimattomuus vääryyden edessä, sama pakahduttava rakkaus ja pohjaton suru.

Hieno elokuva, joka avautuu vähän hitaasti. Mutta kun se sen tekee, jokainen sana, liike ja ele koskettaa.

Dear Son R&A:ssa
24.9. klo 21:00 Orion
26.9. klo 16:15 Andorra