Anna Erikssonin esikoisohjaus saapuu Rakkautta & Anarkiaa -festivaalille Venetsian kautta. Niina Holm haastatteli pitkän linjan muusikkoa ja iskelmätähteä, joka murtaa tähtikuvansa ja luo itsensä uudelleen elokuvassa M.
Esikoisohjaaja Anna Erikssonin M ei ole niinkään elokuva Marilyn Monroesta kuin arkkityyppisestä feminiinisestä hahmosta.
”Marilynista heijastuu omien uniemme, halujemme ja surujemme kuvajainen”, Eriksson sanoo.
Marilyn oli runoilija, ja Marilyn itsessään on runo: monitulkintainen ja ehtymätön. Projisoimme tähteen paljon itsestämme.
Mikään työ Erikssonin uralla ei ole merkinnyt hänelle yhtä paljon kuin kokeellinen, kauhuelementtejä sisältävä M. Hän teki elokuvaan likimain kaiken itse käsikirjoituksesta ohjaamiseen, leikkaamiseen ja äänisuunnitteluun. Eriksson myös näyttelee elokuvassa. Kuvauksesta vastasi Matti Pyykkö.
Elokuvanteossa oli Erikssonin mukaan vaikeaa kaikki, mutta vaikeinta on tehdä ideasta tosi. Sillä fantasian ja unenkin on oltava jossain mielessä totta.
”’Marilyn limbossa’ tulee todeksi vain jos se pureutuu riittävän syvälle kollektiiviseen alitajuntaan. Marilynista tulee sinä tai minä.”
Eriksson kuvasi elokuvaansa Portugalissa, Meksikossa ja Uudessakaupungissa. Prosessi oli pitkä ja kaikennielevä. Materiaalia kertyi viidessä vuodessa valtavasti. Kesti kauan ennen kuin juuri oikeanlainen tyyli ja intensiteetti saavutettiin. Se löytyi puhtaasti kokeilemalla. Suurin osa elokuvaan päässeestä aineistosta kuvattiin kahden viime vuoden aikana.
Kuvataiteesta sekä alitajunnan ja unen maailmoista inspiroituva Eriksson piti työtään videotaideteoksena miltei loppumetreille asti. Se antoi hänelle ajatuksena vapautta ja rohkeutta. Nyt hän on pitänyt elokuvaan etäisyyttä. Viimeksi hän katsoi sen viimeistellessään äänimaailmaa. Kokemus oli jopa epätodellinen.
”Yllätyin siitä, että olen saanut ilmaistua elokuvan kielellä jotakin siitä kummallisesta maailmasta, josta Marilyn saapui luokseni. Elokuvassa hän on hetken todellinen, kunnes taas häviää mielen käytäviin.”
Eriksson tunnetaan pitkän linjan muusikkona ja iskelmätähtenä, ja elokuvantekijäksi ryhtyminen on tullut monelle yllätyksenä. Harva on tiennyt Erikssonin kiinnostuksesta elokuvia kohtaan tai hänen intohimoisesta suhteestaan kuvataiteisiin. Erikssonin suosikkitaiteilijoiden lista on pitkä. Hän mainitsee Edward Hopperin, Francis Baconin, Mark Rothkon, Tamara de Lempican, Otto Dix Erikssonin, Cindy Shermanin ja valokuvaaja Philip Lorca Dicorcianin.
Eriksson tekeekin nyt elokuvallaan sen, mihin Marilyn ei kyennyt. Hän murtaa tähtikuvansa, luo itsensä uudelleen yleisön edessä.
M saa pohtimaan naisen katsetta. Eriksson kuvaa alastonta naiskehoa — omaansa — erotisoimatta sitä. Naisen ruumiilla on elokuvassa muita merkityksiä: se kietoutuu seksuaalisuuden, tuhon ja kuoleman teemoihin.
Voiman ja omalakisuuden lisäksi M tihkuu surua ja luopumista. Marilyn on jäänyt painajaiseen, loputtomaan kuolemiseen, eikä poispääsyä ole.
Unenomaisuus yhdistää Erikssonin ohjauksen David Lynchin tai Maya Derenin näkyihin. Eriksson onkin kiinnostunut tavasta, jolla Lynch kuvaa Amerikkaa unena tai painajaisena, jonain jota ei ole olemassakaan. Toinen ohjaajasuosikki on Stanley Kubrick, jonka elokuvia Eriksson pitää kauniina, pelottavina ja kyynisinä. Lisäksi Eriksson ihailee Gaspar Noén rohkeutta ja haluaa mainita myös Leo Carax’n ja Alexander Sokurovin ohjaukset.
Elokuvakatsojana Eriksson on valikoiva, eikä häntä yleensä nähdä elokuvafestivaalien yleisössä. Syyskuu tarjoaa Erikssonille kuitenkin kaksi festivaalikokemusta. M saa maailman ensi-iltansa Venetsiassa, missä se kisaa elokuvajuhlien esikoispalkinnosta. Elokuva on myös valittu Venetsian kriitikkojen viikon kilpasarjaan. Italian jälkeen seuraa Suomen ensi-ilta Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla.
”Olen kuullut Rakkautta & Anarkiaa -festivaalista pelkkää hyvää ja olen suunnattoman iloinen, että he haluavat näyttää elokuvani”, Eriksson sanoo.
Eriksson hahmottelee jo seuraavaa elokuvaansa.
”Elokuva sijoittuu Yhdysvaltoihin, Arizonaan ja Utahiin, ja sen pääosassa on nainen.”
