Juhlavuoden R&A-blogi huipentuu suosituksiin eri puolilta Eurooppaa. Vakiokirjoittajamme Jaana Semerin viimeisissä tärpeissä KASVOT, KYLÄT, CLOSENESS, THE WORKSHOP ja THE GIANT.

IHANA IHANA IHANA ROADMOVIE!
Kasvot, kylät (ohj. Agnès Varda & JR)

Mitään näin hurmaavaa en sentään osannut odottaa.

Kahden taiteilijan, elokuvaohjaaja Agnès Vardan (89v) ja maisemaan suuria valokuviaan työstävän JR:n (33v) yhteinen matka Ranskan maaseudulle on elokuvaa puhtaimmillaan. Sitä ei voi selittää, sitä ei voisi kirjoittaa, se pitää nähdä ja kokea.

Varda, joka on ohjannut sellaiset esseistisen elokuvan merkkiteokset kuin Loin du Vietnam (1967), Sans toit ni loi (1985) ja Les Plages d’Agnès (2008) on kohdannut vertaisensa.  Kevyen ranskalaisesti kaksikko kiertää maata ja juttelee isoista asioista, kuten taiteesta ja elämästä.

Matkallaan vanha viisas nainen ja fiksu nuori mies kohtaavat tavallisia ihmisiä ja tekevät heistä epätavallista taidetta niin, että katsoja alkaa hymyillä ja hengittää kevyemmin.

KASVOT, KYLÄT muistuttaa, että elämä on elämistä varten. Ettei tarvitse vain ahdistua kotona ja suorittaa töissä. Että se kaikki on tuolla, kun sen menee kokemaan.

Mene katsomaan Faces Places ja tule onnellisempana teatterista ulos!

Kasvot, kylät R&A:ssa
23.9. klo 16:15 Andorra
24.9. klo 16:15 Andorra

 

SANALLA SANOEN: VENÄLÄINEN
Closeness (ohj. Kantemir Balagov)

Kaiken turvallisen, selkeän tai edes jollain logiikalla etenevän seassa toivoo aina joskus näkevänsä ”jotain venäläistä”. Jotain, jolla ei (usein) ole loppua tai alkua ja jonka vääjäämättömyys on sen paras puoli. Semmoinen on hyvässä ja pahassa Kantemir Balagovin CLOSENESS, joka sai Cannesissa kriitikkojuryn Un Certain Regard -palkinnon.

Hmm. Olisipa jännä lukea ne perusteet…Tämän vuoden R&A:ssa on elokuva nimeltä Raw, jota en ole nähnyt. Mutta Closeness on mielestäni ehdottoman raw: raaka kun liha ja hetken myös raaka merkityksessä hirveä.

Elokuva seuraa venäjänjuutalaista tyttöä Ilanaa ja hänen perhettään köyhässä kyläpahassa Kaukasuksen perukoilla.  Ilanan veli ja hänen kihlattunsa kidnapataan kihlajaisyönä ja lunnasvaateet panevat Ilanan ja perheen elämän tiukalle solmulle.

Closeness on osittain aika nerokas, myönnetään.  Pääosanesittäjä Darja Zovner olisi Oscar-voittaja, mikäli olisi edes ranskalainen ja tapa millä Balagov roikkuu hänen ihollaan läpi huuruisten päivien on komeaa katseltavaa.

Elokuvan hienoin oivallus on kuitenkin sen äänen käyttö. Erityistä läheisyyttä ilmennetään hiljaisuudella. Ihmiset kommunikoivat ajatustensa avulla, äänettä. Kuten Ilana ja veli, Ilana ja poikaystävä ja joskus Ilana ja isä. Ja onhan se jotain, nykyaikana, että joku saa aikaiseksi elokuvan, joka tuntuu freesisti päämäärättömältä.

Mutta sitä ei vaan voi hyväksyä (käsittää edes), että ohjaaja näyttää kesken nuoren naisen kasvamattomuuskertomuksen ihan oikeaa kidutusta ja kuolemaa.

Katso itse – ja googleta, jos et usko.

Closeness R&A:ssa
24.9. klo 21:00 Kinopalatsi 7

 

HUOMAAMATON VAARA
The Workshop (ohj. Laurent Cantet)

Tämän vuoden R&A:ssa on nähty toinen toistaan kiehtovampia elokuvia Ranskasta. Kirkkaan näkemyksen Euroopan poliittisista piilovirtauksista tarjoaa Laurent Cantetin viisas ja rohkea THE WORKSHOP.

Jo käsikirjoitus on huikean rohkea. Elokuvan onnistuminen lepää tyystin ällistyttävän taitavien ja iholle tulevien nuorten näyttelijöitten varassa, sillä noin puolet elokuvasta vain keskustellaan.  Nuoret kun käyvät tunnetun kirjailijan johdolla kesäkurssia, jolla on tarkoitus oppia kirjoittamaan.

Ja voi miten he keskustelevat, aivan kuin eivät näyttelisikään. Jo tämä erilaisista etnisistä taustoista kotoisin olevan joukon jutustelu olisi riittänyt tekemään The Workshopista elokuvakokemuksen.

Parhaan nykyranskalaisen elokuvaperinteen mukaisesti The Workshop esittelee ristiriidat luonnollisena osana arkea, jonakin, jonka kanssa tullaan toimeen. Kunnes yksi ryhmän pojista kirjoittaa todella pelottavan tekstin ja elokuva paljastuu kertomukseksi syrjäytymisen ja radikalisoitumisen kasvualustoista.

Ranska on vanha ja maineikas elokuvamaa. Se näkyy Cantetin teoksessa. Ei kompastella itsestäänselvyyksiin eikä selitellä turhia, vaan uskalletaan katsoa pahaa suoraan silmiin. Ei agitatiivisesti, asiat edellä – vaan ihmislähtöisesti, osaten kirjoittaa isot aiheet aivan vaarattoman tuntuisiin tilanteisiin ja tarinoihin.

The Workshop R&A:ssa
23.9. klo 16:00 Kinopalatsi 8

TOISENLAINEN FRENDI
The Giant (ohj. Johannes Nyholm)

Ruotsalaisen Johannes Nyholmin THE GIANT on mestarillinen satu kolmekymppisestä Rikardista, joka on toisenlainen. Hänen pieni, rujo kehonsa on hauras, mutta mielensä vahva ja kirkas.

Ja sellaisena Nyholm tämän näkyjä näkevän, hoitokodissa asuvan miehen esittää: jättiläisenä, oman elämänsä herrana. Vaikka todellisuus mätkii miestä kirjaimellisesti päähän ja typerykset kiusaavat ehtimiseen.

Myös ohjaaja Nyholm on näkijä. Hän astuu realismin ja voivottelun yläpuolelle ja alkaa kuvitella, miten maailman näkee ja kokee ihminen, joka etupäässä vaivaannuttaa ”tavallisia” ihmisiä heidän pikku pelikentillään. Ja kun normi-Ruotsi alkaa liikaa ahdistaa, hän kuljettaa katsojaa Rikardin mielessä, kaukaisten vuorien ja suurten erämaitten ihmeellisissä maisemissa.

Onko sattumaa, että tämä on ruotsalainen elokuva? En usko. Nyholm lähtee ruotsalaisen kansankodin ideaalista: ajatuksesta, että yhteiskunta on kaikkien. Rakentaa jopa yltiöonnellisen käänteen tarinaan. Mutta myös pöyhii onnelaa oikein kunnolla ja yllättää katsojan useaan otteeseen.

Tämän elokuvan jälkeen itkettää, ilosta ja surusta. Mutta sen aikana myös nolottaa ihmisten pienuus ja ihastuttaa joidenkin suuruus. Ja naurattaa.

The Giant R&A:ssa
24.9. klo 21:00 Kinopalatsi 8