/ Blogi

On perjantai, rakastu!

Löydä elokuvat, joihin rakastut. Parittajana toimii R&A-blogin Jaana Semeri, joka rakastuu, liikuttuu ja löytää elokuvahelmien joukosta ison mustan timantin. Tärppeinä I CALLED HIM MORGAN, FORTUNATA, GODLESS ja AVA.

Kasper Collin Produktion AB / Courtesy of the Afro-American Newspaper Archives and Research Center

LUMISADE, ASE JA VIIMEINEN ERHE
I Called Him Morgan (ohj. Kasper Collin)

Yleisö hyrisee tyytyväisenä, kun unelmanpehmeä, ilmava jazz leijuu Dubrovnikin salissa. Ensimmäisenä taidetaan kuulla myös viimeisenä korvia hivelevä Art Blakeyn ja hänen Jazz Messengeriensä hurmaava klassikko, Dat Dere. Trumpetissa nuori Lee Morgan ja tenorissa Wayne Shorter.

Ollaan katsomassa ruotsalaisen taitajan Kasper Collinin dokumenttielokuvaa I CALLED HIM MORGAN, joka kertoo 33-vuotiaana kuolleen Lee Morganin tarinan. Collinin työ on ennen muuta erinomainen esimerkki siitä, miten hyvä tekijä uskaltaa kertoa tarinan poikkeuksellisesta näkökulmasta, kun käsiin osuu vahingossa kultakimpale.

Collinilla kimpaleita oli itse asiassa kaksi. Ensinnäkin hän sai käsiinsä Morganin vaimon parikymmentä vuotta vanhan haastattelun, jossa miehensä ampunut Helen Morgan kertoo satunnaiselle haastattelijalle elämästään Morganin kanssa.

Toisekseen Collinilla oli käytössään Blue Note -levy-yhtiön (jolle Morgan levytti) toisen omistajan häikäisevän hienot valokuvat Morganista jamikavereineen.

Kun kohtalokkaana iltana New York oli vielä hukkua lumeen, oli kuvallinen dramaturgiakin valmis.

Mene ja katso!

I Called Him Morgan R&A:ssa
23.9. klo 18:15 Dubrovnik Bar (Andorra)

IT’S FRIDAY I’M IN LOVE!
Fortunata (ohj. Sergio Castellitto)

Sono innamorata d’Italia!  Ne saavat traagisestakin kertomuksesta aikaan tohinaa, huutoa ja naurua! Ne puhuvat huutomerkein! Ne ovat ihania! Ainakin nämä Anna Magnani -tyyppisesti meuhkaavat naiset ja niihin ihastuvat miehet!

Sergio Castellitton elokuva FORTUNATA on pohjimmiltaan aika surullinen tarina. Se kertoo Fortunatasta, joka hoitaa Rooman laitakaupungilla naisväen permanentit ja hiusvärit.

Fortunatan oma tukka on tietenkin yhtä kulahtanut pehko kuin koko elämä: tytär on umpimielinen ja terapian tarpeessa, ex-mies pöyhkeilevä bully ja paras kaveri bipolaarinen huumehörhö – hän sentään kiltti ja komea.

Mutta sitten Fortunata rakastuu tyttären terapeuttiin ja koko tyytyväisyydestä murheen alhoon ja takaisin -hurlumhei kaupungin paahteisilla kaduilla saa ihan uuden twistin.

Ja kun sitten pärähtää soimaan The Curen Friday I’m in Love, huomaa, että todellakin on perjantai ja sitä on rakastunut elämään ja ihmisiin, jopa Chicanon ihan yläpilvissä kiitävään äitiin (saksalaisen Hanna Schygullan riipaiseva roolityö).

Fortunatana ihanasti riekkuva Jasmine Trincacin näyttää hetken Monica Vittiltä – kuten varmasti yrittää.

Tämä elokuva rakastaa elämää.

Fortunata R&A:ssa
23.9. klo 18:30 Kinopalatsi 6

KYLMÄÄ KYYTIÄ
Godless (ohj. Ralitza Petrova)

Bulgarialaisen Ralitza Petrovan elokuva GODLESS on karu, tyly ja totinen. Mutta se on musta timantti: uljas ja peloton puheenvuoro. Yhtään lepsummin ei voisikaan kertoa siitä korruption kierteestä, jossa pieni kaupunkipaha elää vuorten katveessa.

Godless ei anna armoa kenellekään. Päähenkilö on nuori, hymytön nainen, joka työskentelee vanhusten kotihoitajana ja siinä sivussa jobbailee vanhuksilta identiteettikortteja rikollisille, rahanpesua varten. Välillä vedetään miesystävän kanssa morfiinia, sitten taas pyyhkimään mummojen pyllyjä.

Rikollisia ovat kaikki, ihan kaikki. Tarinan kuluessa nainen herää horroksestaan, koskettuu vanhasta miehestä ja yksinäisestä lapsesta. Ja yksi paha saa palkkansa kyllä. Mutta silti elokuvan sountrackiksi jäävät kaikumaan äitinsä rappukäytävään hylkäämän pikkutytön kotoa korvaan tarttuneet vuorosanat: ”Kyllä, ei, kyllä, ei, kyllä, ei, kyllä, ei. Pysy poissa kadulta, senkin ääliö.”

Godless ei tarjoa ratkaisuja, mutta se kannattaa nähdä. Sen koruttomuus on huikaisevaa.

Godless R&A:ssa
22.9. klo 21:15 Korjaamo Kino Kulmasali

 

SHE AIN’T NO CHILD NO MORE
Ava (ohj. Léa Mysius)

Sharon Jonesin rempseä soulbiisi She ain’t no child no more, joka soi elokuvassa AVA sen yhden huikean käänteen merkiksi, kuvaa hyvin elokuvan teemaa. Ja asennetta: Ava on anteeksipyytelemätön kuin Alma ja tarinansa kuin Maija Vilkkumaan biisi Ei.

Ava on 13-vuotias eikä enää tyttö, mutta ei vielä nainenkaan. Ei siis järin uusi teema elokuvan historiassa. Ranskalainen Lea Mysius käsittelee aihepiiriä kuitenkin tuoreesti – ja monipolvisesti. Tässä elokuvassa kun tapahtuu vaikka mitä eikä vähiten Avan päässä.

On sokeutumista, on kipuilua yksinhuoltajäidin kanssa. On romanssi komean, vähän vaarallisen pojan kanssa. Kaikki alkaa siitä, kun Ava tapaa mustan koiran. Onko se joku freudilainen symboli, musta koira? Who cares. Koira on mainio ja poika jännästi jännä ja Ava saa seikkailla sydämensä kyllyydestä.

Sitä hetkeä, kun hän ei enää näe mitään, sitä meidän ei tarvitse nähdä. Sen sijaan saamme tuntea kesätuulen hänen hiuksissaan ja pojan käden hänen ihollaan, nähdä elämän värinän hänen silmissään.

Ava R&A:ssa
22.9. klo 16:00 Korjaamo Kino Kulmasali