Beppu-päivä vulkaanisessa kylpylässä eli Jouni Hokkasen reppuselässä japanilaisen pornon maailmaan.
Festivaaliohjelmiston tämän vuoden harvinaisuus ovat japanilaiset roman porno -elokuvat AROUSED BY GYMNOPEDIES ja WET WOMAN IN THE WIND.
Genre syntyi ja valkokangaserotiikasta tuli suosittua ympäri Aasian kun maan vanhin elokuvastudio Nikkatsu käynnisti eroottisen tuotantolinjan vuonna 1971. Budjetit olivat niukkoja ja kuvausaikaa viikko.
Ohjaajalla oli juonen suhteen vapaat kädet, kunhan filmissä oli seksikohtaus vähintään vartin välein. Studio tuotti romanttista pornografiaa huikeat 600 elokuvaa.
Eräs perinteisimmistä viihdekeskuksista on Koreanmeren rannalla sijaitseva kylpyläkeidas Beppu. Oivasti nimetty rantakaupunki on japanilaisten ja korealaisten suosima lomakohde, jonka Lonely Planet määrittelee Japanin Las Vegasiksi.
Beppu-päivä alkaa vulkaanisessa kylpylässä. Mahdollinen hutera olo liukenee kuplivaan mutaliejuun, jossa myös Jackie Chan tapaa lillua aina Japanissa vieraillessaan. Beppuun tullaan lomailemaan ja meno on sen mukaista; höyryävissä mutakuopissa kisaillaan häpeilemättä ja ilman rihman kiertämää. Tämän jälkeen onkin luontevaa jatkaa punaisten lyhtyjen alueen non-stop pornoluolaan.
Tokiolaisissa pornoteattereissa pidetään valot päällä näytösten aikana, jotta henkilökunta voi puuttua kaikenlaiseen ei-toivottuun käyttäytymiseen, mutta täällä kaikki on toisin.
Tilanteen ja käytöskoodin voi jo päätellä epämääräisen tahmaisesta lattiasta ja kaiken yllä leijuvasta tupakan, oluen ja siemennesteen odööristä.
Suoritan 1 050 jenin pääsymaksun harmaantuneelle lipunmyyjätädille ja työnnyn six pack kädessäni (täällä ei olla turhan tarkkoja omista eväistä) raskaiden kaksoisovien läpi pilkkopimeään pornotemppeliin. “Mahtavatko valot syttyä koskaan”, mietin kompuroidessani halki rutistuneiden oluttölkkien muodostaman esteradan.
Istun salin keskelle: tuolin öljyä kaipaava valitus sointuu oivallisesti valkokankaalla keikistelevän kaulapantaisen ja kettingillä sidotun teinidominan voihkintaan.
Huomaan taistelevani astmakohtausta vastaan: takanani istuu ketjussa polttava pukuhemmo. Kuulen natinaa ja litinää. Nopea vilkaisu hämärään: kaljuuntuvat viisikymppiset salarymanit ottavat toiseltaan poskeen. Nieleskelen tyhjää, makustelen irstasta tunnelmaa ja yritän keskittyä filmiin, vaikken osaa päättää kumpi on kiintoisampaa, elämä vai erotiikka.
Kaksikko poistuu käymälän suuntaan, valkokankaalla sadomasokistinen kesäleiri jatkuu aina vaan. Pakarat kirjaviksi piiskattuna pyöräilevä alaston japanitar kuohuttaa mieltä.
Evääksi ostamani sushiannos maistuu jotenkin kummalliselta: salissa leijuva vuosikertadunkku tuo merilevään kääräistyyn valaaseen oudon sivumaun.
Eipä aikaakaan kun saan aihetta tutustua käymälätiloihin. Kopin lattiassa on reikä ja lavuaarin reunoilla lojuu puoli tusinaa vanhaa säilykepurkkia. Ne ovat pullollaan asiakaskunnan käyttämiä paperinenäliinoja. Kovin on nuhaista porukkaa täällä.
Myös Japanissa on havaittavissa pornoteattereiden yleismaailmallinen toimintaperiaate: omistaja ei koskaan vaivaudu kunnostamaan tai tekemään mitään parannustöitä sen jälkeen, kun salin valot on ensimmäisen kerran sammutettu ja toiminta käynnistetty.
Näin oli myös Helsingin viimeisessä, nyt jo edesmenneessä sleaze-teatterissa La Scalassa.
Mistään piittaamaton “antaa mennä” -mentaliteetti luo pornopaikkoihin tietynlaisen ajattomuuden tunteen. Yleisinhimilliseltä synniltä löyhkäävät luolat tarjoavat arjesta irtonaisen vapaan vyöhykkeen ja nostalgisen aikakapselin, jonka pimeään syliin valkokangaserotiikkaa arvostavan on turvallista ja kodikasta sulkeutua.
On upeaa, että maailmassa on vielä teattereita, jotka esittävät erotiikkaa aitoina 35mm:n filmikopioina. Beppu-teatterin nimettömänä pysyttelevä omistaja kertoo viikottain vaihtuvan ohjelmiston olevan peräisin saaren suurimmasta kaupungista Fukuokasta. Siellä sijaitsee keskusvarasto, josta leffoja kierrätetään maakuntien teattereihin.
Omistaja ei itse ehdi nauttimaan teatterinsa tarjonnasta, koska projektorin käyttö ja lipunmyynti vievät kaiken ajan.
Elokuvatohtori Thomas Weisser toteaa teoksensa Japanese Cinema Encyclopedia esipuheessa pinku eigan eli eroottisen elokuvan olevan Japanin tärkein anti maailman elokuvalle. “Se on työkalu jonka avulla voi ymmärtää paremmin monimutkaista yhteiskuntaa.”
Vaaleanpunaiseksi elokuvaksi suomentuva termi vakiintui käyttöön 1960-luvulla, kunnes seuraavalla vuosikymmenellä alan markkinajohtaja Nikkatsu-yhtiö lanseerasi seksituotannoilleen uuden termin: roman porno.
Japanilaisen pornon kulta-aika päättyi kuitenkin 1980-luvun puolivälissä, kun 35 mm-filmit joutuivat väistymään halvalla ja nopeasti tehtailtujen videotuotantojen eli adult videoiden tieltä.
Aroused by Gymnopedies R&A:ssa
22.9. klo 21:00 WHS Teatteri Union
Wet Woman in the Wind R&A:ssa
21.9. klo 21:00 Kino Engel 1
