/ Blogi

Hannaleena Haurun R&A-tärpit osa 4: Skins

R&A-tärppiensä viimeisessä osassa ohjaaja Hannaleena Hauru ihastelee SKINS-elokuvaa, joka voisi kuin voisikin olla sopiva treffileffa vaikka siinä onkin tyttö, jolla on suun tilalla peräaukko.

Vaivaantuminen ja viihde
Skins (Pieles, ohj. Eduardo Casanova)

Ottaako ulkonäkökeskeisyys päähän? Sapettaako se, että viihteen ehdoilla elokuvissa vältellään erilaisuuden näyttämistä? Sillä eihän katsoja viihdy, jos hän vaivaantuu.

Siksi vaikkapa vammaisia on parempi esittää elokuvissa hyvin vähän, ja jos on pakko, niin siten, että he ovat sympaattisia ja eivät ainakaan liian vammaisia.

Eduardo Casanovan SKINSissä tulet vaivaantumaan. Mutta parhaassa tapauksessa voit myös viihtyä hyvin paljon.

Ihanat suolihuuhtelut…

Minä vaivaannuin siitä, että en voinut katsomossa hetkittäin olla nauramatta hahmolle, jolla on peräaukko suun paikalla. Ja vaivaannuin siitä, että pedofiilillä on tunteita.

Vaivaannuttavaa oli myös, että elokuvan pastellisen kitsch-kauneuden keskellä suolihuuhtelun tulos näytetään kaikessa realistisuudessaan.

Minä vaivaannuin, mutta myös liikutuin, samastuin, viihdyin, ja se kaikki oli ihanaa.

Teoriassa haluaisin, että kaikki näkisivät Skinsin. Haluaisin että se olisi ollut R&A:n avajaiselokuva. Vastaavaa statementia erilaisuuden hyväksymiselle on harvoin tarjolla.

Peräaukkosuutytön lisäksi Skins nivoo yhteen kokoelman henkilöitä, joiden poikkeavuudet ovat sekä fyysisiä että henkisiä. Merkittävästi ylipainoisen ja lyhytkasvuisen rinnalla nähdään nainen, jolla ei ole silmiä, palovammanaamamies, jo aiemmin mainittu ahdistunut pedofiili ja muiden muassa poika joka viiltelee jalkojaan, koska ei tunne niitä omikseen.

Tarkkaamaton voisi tulkita Eduardo Casanovan ohjauksen saippuamaiseksi huonon huumorin friikkisirkukseksi, mutta kyseessä on parhaiten ajateltu elokuva, jonka olen nähnyt tänä vuonna.

…ja perään sieluhuuhtelu

On ärsyttävää  joutua ymmärtämään, että Skins ei kuitenkaan sovi katsottavaksi kaikille. Sen kuvasto on liian groteskia joillekin.

En mä tuputa valkosipuliakaan ihmiselle, joka ei siedä sitä. Että en voi heti lähteä kiertämään kaikkia Suomen yläkouluja näyttääkseni tämän K18-elokuvan ihan vaan opetusmielessä kaikille, vaikka teoriassa niin pitäisi tehdä.

Mutta suosittelen silti harkitsemaan Skinsin katsomista, vaikka rujous epälyttäisikin. Sillä tämä on niitä elokuvia, jotka osuvat takavasemmalta suoraan omaan ytimeen.

Eniten nimittäin elokuvan aikana vaivaannuin siitä, mitä kätkettyjä stereotypioita löysin omasta ajattelustani erilaisuuteen liittyen, millaisia kehonkuvaan liittyviä vääristymiä minulla on, miten ulkonäkökeskeinen asshole sitä välillä on ja missä omat suvaitsevaisuuden rajani menevät.

Vaivaannuttavaa oli joutua myöntämään, että yhtä lailla kuin ympäröivän yhteiskunnan, myös minun on kasvettava vielä aika paljon.

Se oikea treffileffa?

Ja silti Skins on samalla jopa blockbustermaisen viihdyttävä. On Magnolia-tyyppinen pesunkestävä juonikudelma. On kohtauksia, joiden monitasoisia mutta kirkkaita konflikteja käsikirjoittajana kadehdin. On överiä musiikin käyttöä, jota kadehdin. On rohkeaa huumorin ja tragedian yhdistämistä, jota kadehdin.

R&A-festarinäytöksessä perjantaina mielipiteet jakaantuivat selkeästi WHS-teatterin katsomossa. Meistä jotkut nauroivat paljon ja ainakin yksi ystävä penkkirivin päädyssä ahdistui koko näytöksen ajan.

Treffileffaksi en Skinsiä suosittele. Tai en ole varma. Mulla on maailman huonoin taju treffileffojen suhteen. Jotenkin veikkaisin kuitenkin, että Skins kuuluu samaan sarjaan, kuin Lars von Trierin Antichrist. (Kyllä, olen nähnyt Antichristin treffileffana, Kinopalatsin eturivissä.)

Paitsi Skins toki sopii silloin, jos treffiseurasi kanssa haluatte ihanasti vaivaantua yhdessä. Itseasiassa siinä vois olla jotain hienoa!

En näköjään opi mitään, koska aloin just fantasioida siitä, että haluaisin käydä katsomassa Eduardo Casanovan seuraavan pitkän elokuvan treffileffana. Sillä oletan ja toivon, että Casanova jatkaa samoilla linjoilla.

Musta ois ihanaa sopia tietoisesti vaivaannuttavat leffatreffit jonkun kanssa. Ehkä se Antichristkin oli oikeesti ihan hyvä treffileffa, mulla oli vaan ihan väärää seuraa.

Skins R&A:ssa
21.9. klo 16:15 Kino Engel 1
24.9. klo 21:00 WHS Teatteri Union