R&A-blogin vakiokirjoittaja Jaana Semerin tärpeissä ihmetellään Neuvostoliiton varjoa nyky-Venäjän yllä, ihastellaan kanadalaista animaatioelokuvaa runoudesta ja mykistytään 1930-luvun pohjoismaisesta rasismista. Hyvät naiset ja herrat: A GENTLE CREATURE, WINDOW HORSES ja SAAMELAISVERI.

NEUVOSTOLIITTO EI OLE KUOLLUT
(A Gentle Creature, ohj. Sergei Loznitsa)

Ei ole neuvostokansalainen kadonnut Venäjänmaalta eikä neuvostojärjestelmä. Vai liekö jo tsaarinaikaista perua moinen meno, jota absurdiksikin luullaan. Mutta vain luullaan. Sergei Loznitsan uskomaton fresko elokuvaksi A GENTLE CREATURE todistaa, että todellisuutta viistetään ikävän läheltä.

Ensin tietty naurattaa. Jossain Siperian kolkassa, keskellä ei-mitään, asuu vaimo, jonka mies on vankilassa. Saa sitten vaimo miehelleen lähettämänsä paketin takaisin ja lähtee selvittämään asiaa. Ja mahdottomaksihan se meininki menee jo paikallisessa postikonttorissa numero 2268, jossa aito neuvostomatami antaa asiakkaiden tuta kuka käskee sillä luukulla.

Hykerrytti kyllä jo vaimon bussimatka, jonka aikana kansalaiset kaikenlaista juttelivat paloittelumurhista sukkahousuongelmaan iskelmäradion moikatessa taustalla. Ja tunnelma sen kuin paranee junassa, jossa nähdään yksi elokuvahistoriaan jäävistä kohtauksista: keski-ikäiset miehet ja neuvostolaulut.  Miten komeasti Loznitsa tiivistää muutamaan minuuttiin niin paljon nyky-Venäjän tunnelmista.

Ja niitä riittää, kohtauksia, joissa on hurmaavaa slaavilaisuutta pinnassa ja salaviisautta pohjalla. On pohdiskelevia poliiseja ja filosofisia rikollispomoja; on hampaatonta ihmisoikeustoimintaa ja loppuhuipennus ”johtajan” juhlissa, sitä ei voi kuivailla, se pitää nähdä.

Suuri ja mahtava. Ei sen ihmisiä voi vastustaa, kauheitakaan, kun heidät näin armottoman tarkasti hahmotellaan ja tapahtumat oivallisesti tulkitaan, suurten venäläisten kertojien tapaan.

Nautinto tämä elokuva on ja pitkään teki mieli kirjoittaa tuo otsikko huutomerkillä. Mutta kun katsoi elokuvan ihan loppuun asti, ei sittenkään, ei missään nimessä. Ei koskaan.

A Gentle Creature R&A:ssa
19.9. klo 15:30 Savoy-teatteri
20.9. klo 21:00 Kinopalatsi 2
22.9. klo 21:00 Korjaamo Kino Elokuvasali

IHANA ELOKUVA RUNOUDESTA
(Window Horses, ohj. Ann Marie Fleming)

Jos haluat nähdä hurmaavan elokuvan elämästä ja runoudesta, katso kanadalaisen Ann Marie Flemingin WINDOW HORSES. Se kertoo niin paljosta niin hyvin.

Animaationa se on sukua Marjane Satrapin Persepolikselle: se on kaunis, persoonallinen, rohkea, terävästi hauska. Muotokieleltään se on sekä ihan omansa että historiallisessa osuudessaan tyylikkään informatiivinen.

Sen tarina taas viettelee ja yllättää kuin Selma Vilhusen Hobbyhorse Revolution: saa vastahakoisenkin innostumaan, vaikkapa nyt iranilaisesta runoudesta.

Minutkin, joka olen kovin proosallinen, en lainkaan into poetry as such.

Ja mistä Window Horses sitten kertoo? Nuoresta kanadankiinalaisesta baariapulaisesta, Rosiesta, joka on julkaissut omakustanteena runokirjan ja saa tämän vuoksi yllätyskutsun Iraniin, Shirazin runofestivaaleille. Mutta mitä kaikkea siitä seuraakaan!

Vahva suositus!

Window Horses R&A:ssa
18.9. klo 11:45 Kinopalatsi 9
19.9. klo 18:30 Korjaamo Kino Kulmasali
22.9. klo 18:30 WHS Teatteri Union

MAASEUDUN TULEVAISUUS?
(The Levelling, ohj. Hope Dickson Leach)

Miten yksikertaisista aineksista syntyykään koskettava elokuvakokemus.

Eläinlääkäriksi opiskeleva tyttö palaa kotifarmille, Englannin takamaille, hautajaisiin.

Veli on ampunut itsensä, vaikka kaiken piti olla hyvin: isä oli juuri antanut maatilan tämän hoidettavaksi ja tapausta oli juhlittu rajusti.

Juhlittu? Tilan päärakennus on tulvan jäljiltä ollut asumiskelvoton kuukausikaupalla ja rahat loppu. Isä ja poika ovat asuneet ankeassa matkailuvaunussa. Karja pitäisi myydä, jotta velat saatettaisiin katettua. Tulevaisuus näyttää synkältä.

Juolahtaa mieleen maaseudun autioituminen ja syrjäseutujen elämän ankeutuminen Suomessa.  Tilanteeseen ei ole helppoa ratkaisua. Eipä sellaista löydä myöskään Hope Dickson Leach elokuvassaan THE LEVELLING. Mitä tekee tytär, lähtee takaisin kaupunkiin vai jää? Ja ratkaiseeko se mitään?

The Levelling R&A:ssa
19.9. klo 18:15 Kinopalatsi 2
23.9. klo 18:45 Korjaamo Kino Elokuvasali

KUN ELLE MARJASTA TULI CHRISTINA
(Saamelaisveri, ohj. Amanda Kernell)

Amanda Kernellin komea elokuva SAAMELAISVERI kuvaa saamelaisten kohtelua 1930-luvulla, aikana, jolloin rodunjalostuksen nimissä mittailtiin saamelaisten kalloja, pakotettiin puhumaan ruotsia ja huudeltiin perään pitkin kyliä.

Saamelaisveri on niin komea siksi, että se malttaa keskittyä tarinan kannalta olennaiseen. Se kertoo uteliaasta tytöstä ja vain hänestä. Tytöstä, joka haluaa osata muutakin kuin aakkoset ja etsiytyy siitä syystä etelään.

Saamelaisethan eivät saaneet tuohon aikaan korkeampaa opetusta, jotta ymmärsivät pysyä lestissään. Ja koska tyttö ei saa olla etelässä oma itsensä, hän muuttaa nimensä ja kieltäytyy lopulta puhumasta äidinkieltään.

Tyttöä esittää Lene Cecilia Sparrok sellaisella sisäisellä voimalla, että hänen ilmeikkäät kasvonsa suorastaan huutavat meille asiansa, vaikka tyttö pysyy useimmiten vaiti.

Tässä Elle Marja/Christinassa on kiinnostavaa juuri ylpeys, josta juontuu hänen ristiriitaisuutensa. Hän on ylpeä saamelaisena ja ylpeä ruotsalaistuneena. Hän menestyy, mutta ei kelpaa oikein kumpanakaan.

Tämä elokuva olisi voitu tehdä Suomessa. Eikä kuitenkaan tehty. Miksi? Sitä sopii surra.

Onneksi on Katja Gauriloff, jolta on lupa odottaa ihastuttavan Kuun metsä Kaisa -dokumentin jälkeen vaikka miten hienoa avausta fiktion suuntaan.

Saamelaisveri R&A:ssa
19.9. klo 17:45 Kino Tapiola
20.9. klo 21:00 Kesäkino Engel