R&A:n vakiobloggari Jaana Semerin usko elokuviin palaa aina syksyn ja R&A:n tullen. Tänään lukupaketissa elokuvat HOSTAGES, MONTPARNASSE BIENVENÜE, INDIVISIBLE ja LADY MACBETH.
ME JA KAAPPARIT VUODEN 1983 GRUUSIASSA
(Hostages, ohj. Rezo Gigineshvili)
Syksyllä 1983 tamperelaiset elokuvakerholaiset tekivät retken Tbilisiin. Retkeä oli odotettu: oli hienoa päästä näkemään elokuvista ja kuvataiteilija Pirosmanista tunnettua Georgiaa (silloinen Gruusia).
Matka oli onnistunut. Meitä kohdeltiin vallan hyvin: kylvetettiin tomerasti kylpylässä, laulatettiin ravintoloissa ja kutsuttiin kadulta ventovieraiden koteihin syömään. Omalle kohdalle osui viehättävä perhe, joka tarjosi superillallisen ja ehkä maailman parasta kananpoikaa.
Ystäville kävi vielä parempi munkki: he pääsivät riehakkaisiin häihin, jossa kohoteltiin maljoja John Lennonille ja kun suomalaiset yksi toisensa jälkeen tipahtelivat kyydistä, heidät kuljetettiin ystävällisesti sohville lepäämään.
Vähänpä tiesimme, että samana syksynä joukko nuoria, menestyneitä gruusialaisia yritti paeta tästä maasta, näköalattoman neuvosto-imperiumin osasta. Neuvostoliitostahan ei saanut matkustaa ulkomaille kuin poikkeustapauksissa. Siksi nuoret kaappasivat matkustajakoneen aikomuksenaan lentää Turkkiin, tuhoisin seurauksin.
Rezo Gigineishvili on ohjannut tästä sosialistien järjestelmän järjettömyydestä juontuneesta tapahtumasarjasta oivallisen, tiheätunnelmaisen draaman nimeltä HOSTAGES.
Kylmäävää on, että elokuvan päähenkilöt lähtivät kohtalokkaalle matkalle myös riehakkaista häistä. Ja että niissäkin häissä laulettiin The Beatlesia, joka edusti, kuten termi kuului ”sosialistisen järjestelmän vastustamaa länsimaista hapatusta”.
Hostages R&A:ssa
18.9. klo 18:45 Kinopalatsi 9
19.9. klo 21:15 Kinopalatsi 10
21.9. klo 21:15 Kinopalatsi 10
NUORI NAINEN TEMPOILEE
(Montparnasse Bienvenüe, ohj. Leonor Serraille)
Rasittavista ihmisistä, erityisesti nuorista naisista, on ohjattu elokuvia genreksi asti. Ja mikäs siinä, kyllä heidän kauttaan kuvastuu yhteiskunnan tila ja sen ihmisten vointi siinä missä rikos-, perhe- tai poliittisten tarinoiden avulla.
Leonor Serraillen MONTPARNASSE BIENVENÜE on tämän elokuvatyypin puhdasoppinen edustaja ja kaiken lisäksi ranskalainen. Päähenkilö Paulan pariisilaisesta kadunkulmasta ja tilanteesta toiseen tempoilun yllä leijuu siis vielä kevyt, eksistentialistinen henkäys.
Ei niin etteikö Montparnasse Bienvenüe olisi kerrassaan mainio elokuva. Sen puolitoista tuntia sisältää ehtymättömän määrän viiltäviä havaintoja elämästä, erityisesti ranskalaisten taloudellisesta, etnisestä ja sivistyksellisestä luokkajaosta. Se liikkuu taitavasti Paulan iholla ja mielessä ja on psykologisesti tarkka ja ymmärtäväinen.
Mutta rasittavahan Paula on. Jos sen kestää, tiedossa on eloisa pikku filmi, joka kyllä koskettaa ihan syvältä. Ainakin sen eksistentialistisen hetkisen.
Montparnasse Bienvenüe R&A:ssa
17.9. klo 16:15 Korjaamo Kino Elokuvasali
19.9. klo 16:00 Kinopalatsi 7
24.9. klo 11:45 Kinopalatsi 7
KUN KAKSONEN HALUAA OLLA YKSI
(Indivisible, ohj. Edoardo de Angelis)
Usko elokuvaan ilmaisumuotona palautuu aina kerran vuodessa: R&A:n aikaan.
Siellä törmää usein italialaisen Edoardo de Angelisin ohjaaman INDIVISIBLEN kaltaisiin helmiin. Tarinoihin, jotka eivät tarvitse muodikasta sarjamuotoa tullakseen kerrotuiksi, mutta tarvitsevat ehdottomasti liikkuvaa kuvaa, jotta kaikki nyanssit saadaan esiin ja tarina hengittämään.
Niin yksinkertainen on lähtö tähän elokuvaan ja niin iso sen kudelma.
Daisy ja Viola osaavat laulaa kauniisti ja ansaitsevat äänellään köyhässä merenrantalähiössä asuvalle perheelleen lokoisan elon. He ovat rahanarvoinen sijoitus vanhemmilleen erityisesti siksi, että ovat siamilaisia kaksosia, lanteesta kiinni, ”indivisibili”. Tämä poikkeama tekee heistä pyhiä, lähes pyhimyksiä ympäröivän yhteisön silmissä.
Eräänä päivänä tytöistä kapinallisempi Daisy haluaa eroon yhteiselosta siskonsa kanssa. Ja sitten tapahtuu suuria ja pieniä asioita. Ihmeitä ja ikävyyksiä. Mutta elämä jatkuu ja rakkaus on suuri. Indivisibilin nähtyään kävelee ulos teatterista ja uskoo nuoruuden voimaan.
Indivisible R&A:ssa
18.9. klo 18:30 Kinopalatsi 6
21.9. klo 20:45 Kinopalatsi 2
NEITI MACBETH
(Lady Macbeth, ohj. William Oldroyd)
Tämä on paha: englantilaisen William Oldroydin elokuva LADY MACBETH, joka perustuu venäläisen Nikolai Leskovin pienoisromaaniin. Tapahtuu 1800-luvulla Skotlannin nummilla ja tuo kiihkeydessään mieleen Emily Brontën Humisevan harjun.
On tyttö, joka myydään vaimoksi syrjäiseen kartanoon. Oudon miehensä koskemattomaksi jättämä morsio pitkästyy kuppaisessa moisiossa ja rakastuu ensimmäiseen verevään mieheen, jonka näkee. Mies on renki eli August Stindbergin Neiti Julieta aletaan pian mennä. Ja huonostihan siinä kaikille lopulta käy, tietenkin.
Mutta miten hienosti tämä itsestäänselvyys kerrotaan! Niin tarkasti pysyy näkökulma tytössä ja rengissä, niin upeasti välittyy aikakauden maalaustaiteen mieleen tuovissa kuvissa ankaran moralismin tukahduttama elämäntapa. Niin komeasti tyypittelevät näyttelijät toinen toistaan raadollisemmat henkilöt.
Tyttö on uhri mutta päätyy pyöveliksi. Tämä on todellinen kuningatarsaaga ja Florence Pugh esittää sen pääroolin huikean karismaattisesti.
Lady Macbeth R&A:ssa
18.9. klo 21:00 Kesäkino Engel
