Pitkän linjan R&A-kävijä ja toimittaja Jaana Semeri kirjoittaa R&A-blogiin festivaalin aikana näkemistään elokuvista. Ensimmäisessä tekstissään festivaalin vakiokolumnisti kirjoittaa R&A:n avajaiselokuvasta CALL ME BY YOUR NAME.

Italialaisen Luca Guadagninon Call Me By Your Name on maailmanluokan rakkauselokuva tyyliin Casablanca ja avaa Rakkautta & Anarkiaa -juhlavuoden niin ihanasti, että itkettää.

Kauniissa talossa kauniin puutarhan keskellä Pohjois-Italiassa elää oppinut perhe: isä, äiti ja 17-vuotias poika Elio. Perhe lukee, kestitsee vieraita, nauttii olostaan. Niin kuin vain tuo sivistynyt ja varakas luokka siellä eteläisessä Euroopassa: kevyesti, itsestään selvästi.

Saapuu sitten isän projektia avittamaan komea, nuori amerikkalaisprofessori Oliver. Ja Elion maailma järähtää paikoiltaan.

Tarina on ihan perus poika tapaa miehen -rakkausjuttu. Eikä kuitenkaan yhtään! Esimerkiksi säätila: se elää Elion ja Oliverin tarinassa sensitiivisenä, hehkeänä metaforana rakkauden lupauksesta ja sen oikuista, sen totaalisuudesta.

Call Me By Your Namen jälkeen ihminen on onnellinen. Ihmisen tekee mieli kuunnella kaikkia ihania Cole Portereita ja tanssia ja laulaa. Te tiedätte:  Don’t Fence Me In, Let’s Misbehave, What Is This Thing Called Love?, So In Love ja I’ve Got You Under My Skin.

Tekee mieli leijua italialaisen kesäpäivän hehkussa ja illan sirittävässä pimeydessä, kauniin talon kauniissa puutarhassa. Haaveilla elämästä, joka olisi edessä.

Haaveilla elämästä, joka on edessä.

Jaana Semeri

CALL ME BY YOUR NAME R&A:SSA
14.9. klo 17:30 Savoy-teatteri