Kadri Kõusaar kertoo haastattelussa R&A:ssa nähtävästä uutuuselokuvastaan Mother ja Kati Outisesta sen inspiraationa.
MOTHER (2016) on ensimmäinen elokuva, jonka Kadri Kõusaar ohjasi tultuaan äidiksi. Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla vuonna 2015 lyhytelokuvansa Auster (2014) kanssa vieraillut Kõusaar sanoo puhelimitse, että äitiys on muuttanut häntä parempaan suuntaan, vaikka sisimmältään hän on aina ollut sama, kuten uskoo taiteilijoiden olevan. “Äitiys on tehnyt minusta nöyremmän, mistä on apua työssäni. Motherin kuvausten aikaan yritin vasta itse ymmärtää, missä olen henkisesti ja fyysisesti, ja se näkyy myös tavassani ohjata.”
Mother valmistui poikkeuksellisen nopeassa aikataulussa, käsikirjoituksesta kesti noin kuusi kuukautta elokuvan ensi-iltaan. Kuvaukset tehtiin parissa viikossa. Ohjaaja kuvailee tuotantoprosessia mukavaksi ja sulavaksi. Kolme pitkää elokuvaa ja kolme romaania tehnyt Kõusaar odottaa parhaillaan toista lastaan, mutta suunnittelee jo uusia projekteja. Niistä yksi on teoksen Instant Light: Tarkovsky Polaroids inspiroima kirja, jossa pienet omaelämäkerralliset tarinat yhdistyisivät kuviin Kõusaarin matkoilta, pohjoisen avarilta seuduilta ja aavikoilta.
Motherin maailma on ahdas, suorastaan klaustrofobinen. Pääosin yhdessä asunnossa kuvattu elokuva on kertomus Elsasta, joka hoitaa koomassa makaavaa poikaansa Lauria. Aluksi ohjaaja oli huolissaan kuvauspaikkojen rajallisuudesta, koska näyttelijöiden lisäksi myös maisemat ja paikat kertovat tarinaa. “Mutta niin on myös tässä tapauksessa. Äiti ei pääse pakoon talosta, emmekä pääse mekään, yleisö. Olemme päähenkilön maailmassa. Hänen maailmansa on siinä talossa, ja hän on tulossa hulluksi”, Kõusaar kuvailee. “Hän tuntee olevansa vanki omassa elämässään. Se on kuin pahaa unta, josta et pääse pois.”
Mother on Kõusaarin kolmas pitkä elokuva ja ensimmäinen, jota hän ei ole itse käsikirjoittanut. “Käsikirjoitus löysi minut. On hyvin vapauttavaa, kun et ole itse kirjoittaja. Pakkomielteet ja yksityiskohdat voivat sumentaa visiotasi ohjaajana, jos olet tehnyt myös käsikirjoituksen. Et ole ehkä tarpeeksi kriittinen nähdäksesi kokonaiskuvaa”, Kõusaar vertaa. Leana Jaluksen ja Al Wallcatin käsikirjoituksen inspiraationa toimi irlantilainen radiokuunnelma. Käsikirjoitus voitti Viron elokuvasäätiön järjestämän kilpailun, ja siksi se saatiin rahoitettua nopeasti.
Ripaus Kaurismäkeä ja Coenin veljeksiä
Paitsi kertomus perheestä, Mother on myös rikoselokuva, jonka tyylillisenä esikuvana Kõusaar pitää myös pikkukaupunkiin sijoittuvaa, Coenin veljesten ohjaamaa Fargoa (1996). Yksi jos toinenkin Motherin eksentrisistä sivuhenkilöistä, Laurin vieraista, alkaa vaikuttaa epäilyttävältä penkoessaan salaa tämän tavaroita. Kylässä käyvä poliisi pohtii, miksi Lauri nosti tililtään suuren summan rahaa ennen ampumatapausta. Elokuvan huumori on mustaa ja “fargomaista”, kuten Varietykin huomioi, ja kuka on syyllinen -juonikuvio tuo mieleen klassiset, Agatha Christien tapaiset rikoskertomukset.
Nuorena Kõusaar luki Arthur Conan Doylen Sherlock Holmeseja, mutta ällä hetkellä häntä kiinnostaa Skandinavian noir -genre. Suunnitteilla olevan raskaudesta ja äitiydestä kertovan feminiinisen elokuvan – “sellaisia on liian vähän” – lisäksi Kõusaar hankkii parhaillaan rahoitusta Kjell Westön romaanin perustuvalle käsikirjoitukselle. Tarina on rikoskertomus ja kolmiodraama, jonka hän sijoitti tapahtumaan Pohjois-Norjassa. Kõusaar toivoo voivansa jatkaa yhteistyötä Motherin ja toisen elokuvansa The Arbiterin (2013) kuvanneen suomalaisen Jean-Noël Mustosen kanssa.
Fargon lisäksi Mother tuo mieleen Aki Kaurismäen elokuvallisen tyylin. Kõusaar ilahtuu vertauksesta ja kertoo Kaurismäen olevan yksi lempiohjaajistaan. Suosikeikseen suomalaisohjaajan tuotannosta hän mainitsee elokuvat Tulitukkutehtaan tyttö (1990) ja Mies vailla menneisyyttä (2002). Erityisen lähellä Kõusaarin sydäntä on Kati Outinen, jota hän mietti valitessaan Elsan roolin Tiina Mälbergin. “He ovat samaa tyyppiä. Heillä on myös komediallista kykyä, he voivat olla hauskoja ja surullisia samanaikaisesti. He eivät sano mitään tai tee mitään, mutta heidän kasvoillaan tapahtuu niin paljon. He ovat vähäeleisyyden ammattilaisia”, Kõusaar kuvailee.
Kõusaarin iPhonessa on nykyään parempi kamera kuin se, jolla hänen esikoiselokuvansa Magnus (2007) – ensimmäinen Cannesin kilpasarjaan päässyt virolaiselokuva – kuvattiin. Hän kannustaa aloittelijoita hankkimaan ensimmäiselle elokuvalleen rahoituksen itse ja hyödyntämään halpaa laitteistoa. Hänen mukaansa elokuville on leimallista yhteisöllisyys. “Vaikka kirjoittaisit itse käsikirjoituksen, kaikki lisäävät siihen paljon. Näyttelijät, kuvaaja, AD, kaikilla heillä on visionsa. Se on elokuvien kauneus – synergia”, Kõusaar sanoo. Romaanien kirjoittaminen on täysin erilaista, kaivautumista psyykkeeseen ja alitajuntaan, mutta Kõusaarin mielestä jotkut ihmiset ovat trans-genre, kotonaan monessa eri lajityypissä tai taidemuodossa.
Kõusaar uskoo idean puhtauteen: taiteilijoiden tulisi vain katsoa, minne idea vie heidät.
Tii Starck
