R&A:n vakiokolumnisti Jaana Semerin tärpeissä pohjoismaiden synkkää siirtomaahistoriaa valottava GOLD COAST.

Tanskalaisen Daniel Dencikin GOLD COAST on oikeastaan aika rasittava elokuva. Semmoinen idealistin tie ymmärryksen kautta ennenaikaiseen hautaan Länsi-Afrikan Kultarannikolla 1830-luvulla.

Huonostihan siinä käy nuorelle kasvitieteilijälle, joka on yrittänyt rakentaa kuninkaalleen plantaasia ja pitää siinä ohessa alkuperäisväestön puolia, kun inhottavat omat maanmiehet kiusaavat.

Gold Coast on päällisin puolin taidokas historiallinen draama. Näyttelijät antavat parastaan ja Ghanan rannikon henkeäsalpaavat maisemat on taltioitu herkkyydellä. Mutta tämä on jotenkin niin monta kertaa nähty.

Aiheen käsittely on samantyyppistä kuin monen muun Terrence Malickinsa katsoneen: kamera vaeltaa tilanteissa, päähenkilön jalanjäljissä, vaikutelmia poimien.

Kasvitieteilijän rantautuminen Kultarannikolle taas on kuin Jane Campionin Pianosta. Paitsi että toisin kuin Campionin, Dencikin elokuvan musiikki on etupäässä kamalaa – olkoon vaan Angelo Badalamentia.

Rasittava ehkä, mutta tärkeä Gold Coast on. Se avaa jälleen yhden ikkunan Pohjoismaiden historiaan. Me skandinaavit, orjakauppiaita? Kyllä vaan.

Lisäksi elokuvan pontimena ovat olleet nuoren kasvitieteilijän omat kirjeet rakastetulleen Tanskaan. Seuraamme siis aikalaisnäkökulmaa aiheeseen. Hyvin mielenkiintoista.

Jaana Semeri

GOLD COAST R&A:SSA
20.9. klo 21:00 Maxim 1
23.9. klo 16:00 Kinopalatsi 8