Joskus ei oikein osaa sanoa miksi elokuva on niin hyvä. Että mikä antaa sen viimeisen silauksen. Virolais-georgialainen Zaza Urushadzen TANGERINES on sellainen elokuva.
Eletään vuotta 1992 Georgian ja Abhasian rajamailla ja sota on käynnissä. Venäjä sotii Abhasian puolella kera tsetseenien georgialaisia vastaan. Vuosisadan seutukunnalla asustaneet virolaiset ovat paenneet isiensä maille. Vain muutama vanhus on jäljellä, heidän joukossaan puuseppä Ivo ja mandariinien viljelijä Margus.
Sattuu sitten lähistöllä väijytys, jonka seurauksena Ivo ja Margus hoitavat pian kahta haavoittunutta Ivon talossa: tsetseeniä ja georgialaista. Vihollisia. Känäähän siitä syntyy. Tsetseeni vannoo tappavansa ja georgialainen ärsyttää. Mutta Ivo on rauhan mies. Hän ei pelkää, ei uhkaile eikä alistu. Tyynesti hän luotsaa joukkoaan osoittaen esimerkillään, että rauhallinen ihminen luo rauhaa ympärilleen.
Kaikki on tässä elokuvassa kohdallaan. Se väreilee rauhaa aiheestaan huolimatta. Pääosassa Lembit ”Juhanin-isä” Ulfsak kruunaa näyttelijäkunnan suorituksen.
24-09 16.00 Orion
25-09 21.00 Andorra
26-09 16.00 Orion
Kotka päässä, koira sydämessä
Virolaisen Ilmar Raagin I WON’T COME BACK on sillä tavalla kaunis kuin venäläinen elokuva on: raaka ja lempeä, suora ja mutkikas yhtä aikaa. Niin, tämä on kovin venäläinen elokuva vaikka ohjaaja on virolainen.
Tarina kertoo kahdesta venäläistytöstä, jotka päätyvät yhdessä tekemään pitkää matkaa Kazakstaniin. Ilman rahaa ja takaa-ajettuina. Kaikenlaiset syyt tähän johtavat ja kaikenlaista siitä seuraa. Oi, niin.
Mahtavat tytöt pääosissa kannattelevat tätä roadieta aivan kuten heidän roolihahmonsa elämän rusikoimia unelmiaan. Ja kuten nuorempi tytöistä toteaa: jos on kotka päässä ja koira sydämessä, ei pelkää mitään. Kotka kun on viisas ja koira ilkeä.
24-09 20.45 Andorra
25-09 21.15 Kinopalatsi 10
Aatami ja Eeva?
Rohkeus ja avoimuus kannattaa. Joskus aivan erityisellä tavalla. Irlatilaisen elokuvahistorioitsija-ohjaajan Mark Cousinsin ja iranilaisen ohjaajan Mania Akbarin yhteinen elokuvaessee nimeltä LIFE MAY BE on tästä oiva esimerkki.
Kaikki alkaa kirjeestä, jonka Cousins kirjoittaa laveaan ja assosioivaan tapaansa Akbarille, jota on fanittanut pitkään. Ei siis tunne ennestään. Mark kutsuu Manian kanssaan ajatustenvaihtoon ja tämä suostuu.
Tulos on kiehtova, elokuvallinen ja vuoropuheleva essee, jossa käsitellään taidetta, Irania, työtä, muistoja ja ennen kaikkea ihmisen kehosuhdetta. Viimemainittua poikkeuksellisen intiimisti ja sensuellisti.
Life may be alkaa vähän tylsästi ja loppuu aika pateettisesti. Mutta kaikki siinä välissä, 9/10 alle puolitoistatuntisen elokuvan kestosta, kannattaa ehdottomasti kokea. Kahden erilaisen, mutta yhtälailla valtaisan runsaasti havainnoivan ja tulkitsevan ihmisen mietelmät ovat fasinoivaa seurattavaa.
Mutta tuliko heistä Aatami ja Eeva? Pikkasen jäi tämä seikka kaihertamaan. Samoin kuin Alla Pugatsovan neuvostoiskelmä Miljoona ruusua, joka moikasi taustalla, kun oltiin – Tukholmassa.
24.9. klo 12 Kinopalatsi 7
Jaana Semeri
Kuva elokuvasta Tangerines
