Ohjaaja Saara Cantellin R&A-elokuvien analyysisarja jatkuu. Tänään katsauksessa Thomas Cailleyn LOVE AT FIRST FIGHT ja Nicole Garcian GOING AWAY. Sarjan ensimmäinen osa löytyy R&A-blogin aiemmasta postauksesta, josta voit myös lukea enemmän Cantellista. 

Toinen hienosti elämän- eikä tarinantuntuinen elokuva on Thomas Cailleyn LOVE AT FIRST FIGHT (Les combattants). Ennakkotiedoissa jostain syystä romanttiseksi komediaksi luokiteltu elokuva on toki huumoria ja romantiikkaa sisältävä, muttei romcom vaan puhdas draama ja kasvutarina. Isänsä kuoleman jälkeen perheen puuseppäyritystä isoveljensä kanssa pyörittävä Arnaud tapaa juron Madeleinen ensin armeijan värvääjien järjestämässä kamppailussa rannassa, ja sittemmin tytön vanhempien palkatessa veljekset vajan rakentajiksi.

Kévin Azaïsin näyttelemä lempeäluonteinen Arnaud ja Adèle Haenel selviytymistaitojen opettelun enemmän kuin tosissaan ottava äkkiväärä Madeleine ovat kumpikin äärimmäisen uskottavia – ja nuoruuden kömpelyyksissään lopulta mitä rakastettavampia henkilöhahmoja. Lähestyvästä ekokatastrofista vakuuttunut Madeleine haluaa laskuvarjojääkäriksi, koska heillä on kaikkein rankin ja kovin koulutus. Ja Madeleinen ilmoittauduttua armeijan kesäleirille, tytöstä viehättynyt Arnaud seuraa perässä.

Armeijan leirillä tilanteet eivät kuitenkaan etene varsinkaan Madeleinen odotusten mukaisesti. Elokuvan käänteet ovat mukavasti odottamattomia mutta orgaanisia. Ja nuorten pääosanäyttelijöiden välinen dynamiikka toimii ihanasti. Kokonaisuutena LOVE AT FIRST FIGHT on todella kaunis ja ehyt elokuva, jota katsoessaan tuntee saavansa kosketuksen omaan (välillä jo liian kaukaiseen) nuoruuteensa; sen ehdottomuuteen, hämmentävyyteen ja huumaavuuteen.

GOING AWAY
Myös Nicole Garcian elokuvassa GOING AWAY (Un Beau Dimanche) ensiarviolta epäsuhtainen pariskunta kohtaa ja päätyy kulkemaan palan yhteistä matkaa. Opettajana pätkätöitä ympäri Ranskaa tekevä Baptiste (Pierre Rochefort) joutuu viikonlopun ajaksi vastuuseen oppilaastaan tämän isän työesteiden ja aikataulusekaannusten vuoksi. Baptiste ja noin kymmenvuotias Mathias -poika lähtevät läheiseen rantakaupunkiin, missä Mathiaksen äiti Sandra (Louise Bourgoine) työskentelee ravintolassa. Kun Sandralta tullaan perimään epäonnistuneesta ravintolayrityksestä jääneitä velkoja, kolmikko lähtee tien päälle, ja Baptiste joutuu lopulta kohtaamaan oman menneisyytensä.

Going Awayn tarina on aavistuksen verran enemmän elokuvista tuttu ja siten osin arvattavampi kuin kahdessa aiemmassa nostossani. Elokuvan voimavarana ovat kuitenkin vahvat ja uskottavat näyttelijät, joiden vuorovaikutuksen aitouden ostaa kyseenalaistamatta. Ja jopa elokuvan lopussa, jossa valitsemisen teema uhkaa nousta pikkaisen liian alleviivaten esille, tumman huumorin sävyttämä intensiivinen tunnelma pitää otteessaan.

Going Away on elokuva, josta voisi poimia yksittäisiä heikkoja kohtia tai turhan tavanomaisia ratkaisuja – mutta silti rehellinen katsomiskokemus oli se, että pidin elokuvasta kovasti. Aivan samoin kuin Love at First Fight -elokuvassa, myös tässä tekijät onnistuvat kaappaamaan katsojan mukaansa matkalle ja pitämään otteessaan niin, ettei kyydistä halua pudottautua pois. Ihmiset ja heidän kohtalonsa koskettavat ohi järkeilyidenkin; heihin kiintyy, ja sillä miten heidän käy on merkitystä.

Teksti: Saara Cantell
Kuva elokuvasta Love at First Fight