Olen Aleksi Kinnunen, R&A-kävijä vuodesta 1995, valokuvaaja, toimittaja ja media/taideopettaja.
Innostuin kuvaamisesta teininä ja jatkoin mysteerin selvittämistä Taideteollisessa korkeakoulussa ja alan töissä lähinnä lehtikuvaajana. Hyvä kuva on ihanalla tavalla edelleenkin mysteeri, johon ei oikein ole yksiselitteistä vastausta. Tämä tekee työstäni valokuvauksen opettajana hauskaa.
Minulla on vahva viharakkaussuhde valokuvaamiseen. Maalaamiseen verrattuna väline on raaka ja armoton, kova ja selkeä. Mutta kun kerran valokuvaaminen on tarpeellista, miten sen voisi tehdä hyvin?
Kuvaan pääosin matkoillani. Teen työkseni kulttuuri-, lifestyle- ja matkailutoimittajan hommia, joten nautin omien raporttieni kuvaamisesta esim. ulkomailla. Nykyisin omaksi iloksi kuvaaminen on muuttunut yhä enemmän kännykkäkuvaamiseksi.
En tykkää tekniikasta ja olen lopettanut suurelta osin alan teknisen kehityksen seuraamisen. Digikuvaus on saavuttanut sen pisteen, että ajattelin pärjätä vuodelta 2009 olevalla kamerallani vielä pitkään. Luovuus, kekseliäisyys, näkeminen ja empaattisuus ovat niin paljon enemmän kuin tekniikka. Valokuvauksen opetteleminen on katsomaan opettelemista.
Rakastan elokuvaa. Viime vuoden R&A:ssa näkemäni Kenneth Lonerganin Margaret oli huikea elämys. Muita lempielokuviani viime vuosilta ovat Kovasikajuttu ja Le Havre. Ikuisia lempielokuviani vaikkapa Lilja 4-ever, Jäämyrsky, Henkien kätkemä, Do the Right Thing sekä Fanny ja Alexander. Liikkisosastolta Paluu tulevaisuuteen 1 & 2, Love Actually, Almost Famous…
Rakastan sitä, miten R&A-viikkoina saa avattua ikkunoita eri todellisuuksiin. Tähän meidän todellisuuteemme.
