LEIKKAAJA HIRTEEN!

Sanon suoraan: leikkaaja hirteen. Pilasi puolalaisen Wojciech Smarzowskin mielenkiintoisen elokuvan Traffic Department. Taidoista päätellen lie kuvauksen kohteen, Varsovan korruptoituneen liikennepoliisikunnan implantti.

Meni hermot tämän kanssa, monasti. Kunnes viimeinen kuva oli nähty ja sitten alkoi tajuta, kuka oli kuka kenellekin ja mistä koko juttu oikeastaan kertoi. Ja ennen kaikkea: mitä se raivopäinen ite-kuvaus siinä yritti tarkoittaa.

Ohjaajan isoin virhe leikkaajan valinnan lisäksi oli se, ettei hän selvästi pitänyt ihmisistä joista kertoi. Sillä tavoin ei synny kiehtovaa tarinaa rasittavista ihmisistä. Sillä tavoin syntyy rasittava.

Rumien, öykkäröivien, historiattomien poliisien alinomainen naima-, juhlimis- ja rähjäämisparaati ei todellakaan kohoa elokuvataiteen Hall of Fameen. Elokuva-analyysin kannalta Traffic Department on tietty mitä kiinnostavin. Mikäli leikkaaja olisi ollut tehtävänsä tasalla, tämä paraati olisi ollut kyyninen mutta sentään seurattavissa.

KOSTAJA KIERTÄÄ MAATA

No tulihan se sieltä – oikea vanha kunnon moraalia-koetellaan-kummaa-nähdään-ei-voi-tietää-mitä-ajatella  -R&A-elokuva! Tällä kertaa se on virolaisen Kadri Kõusaaren The Arbiter. Siis virolaisen ja naisen.

Tarina kertoo nörttimäisestä tutkijasta , jolla on erikoisella tavalla aikaansaatu tytär ja vielä erikoisempia ajatuksia kanssaihmisistä. Ja jonka päässä selvästi naksahtaa lopullisesti, kun nykyinen tyttöystävä jättää hänet ilmoittaen, ettei oikein tunne miestä.

Ei tunne kukaan muukaan. Emme mekään saa koskaan tietää mistä miehen tuhoisa pyhiinvaellus saa käyttövoimansa. Ja sekös se kiusaa. Mutta. Tunteeko sitä ketään ihmistä, oikeasti? Tietääkö mitä tuossa viereisessä päässä liikkuu?

Elokuvan loputtua mietin ohjaako suomalainen koskaan tällaista filmiä. Elokuvaa, joka tulkitsee maailmantilaa vaikeimman kautta; selittämättä jäävän, sulkeutuneen ihmisen tekojen summana. En suoraan sanoen oikein usko. Hattu päästä naapurimaan pienelle elokuvaskenelle, että tällainen tekijä on sieltä ponnistanut.

LÄÄKÄRIN OMATUNTO

Sanotaan se heti, ettei unohdu. Libanonilaisen Ziad Doueirin elokuvassa The Attack on taidokas musiikki. Samantapainen, kohtauksia hienovaraisesti kuvittava, helisevä ambient soi monissa muissakin tämän vuoden R&A-leffoissa. Hyvät kaikille niillekin tässä samalla.

Mutta The Attack. Näyttämö on nyky-Israel, jonka tarinoita vihdoinkin saamme nähdä ja tilannetta yrittää hahmottaa. Menestyvä, myös juutalaisten arvostama kirurgi, Amin, menettää vaimonsa pommiattentaatissa. Ja menettää samalla elämänsä, sillä vaimo yhdistetään attentaattiin ja miehen maine on mennyttä.

Kiihkeästä aiheesta on miellyttävää nähdä näin levollinen elokuva. Hienostunut, pohdiskeleva, aidosti ymmärtämään pyrkivä. Suuria sanoja maassa ja tilanteessa, joka tuntuu olevan nykyisen maailman Gordionin solmu. Suosittelen.

Muista myös: Alì Blue Eyes, Paradise: Hope, Great Expectations
Jaana Semeri