/ Blogi

VAARALLISILLA VESILLÄ

Tämä voisi olla tositarina. Sen verran karu se on. Mutta se on fiktio. Vallan linnakkeen tanskalaisstarojen tähdittämä jännitysnäytelmä – ”Torben” laivayhtiön dirikana ja ”Kasper” panttivankeudessa viruvana laivakokkina – on jälleen osoitus siitä, miten tanskalainen käsikirjoittaminen, roolittaminen ja elokuvailmaisun tarkkuus on jo karannut naapurimailta. Myös Ruotsilta.

Näin kaikessa ahdistavuudessaankin vetävää elokuvaa ei moni saa aikaan yhtä totisista lähtökohdista. Tanskalaisen varustamon laiva kaapataan Intian valtamerellä. Lunnasvaade on 15 miljoonaa dollaria. Päivittäin moisia pikkusummia liiketoiminnassaan liikuttelevan yhtiön johto tarjoaa kuitenkin miehistöstään vain murto-osaa. Neuvottelut venyvät kuukausien mittaisiksi ja miehistö kärsii kuolemanpelossa.

Tobias Lindholmin The Hijacking on aivan hemmetin hyvä filmi. Vauhdikas, taitava, komea. Mutta myös ajatteluun aikaa suova. Mikä on ihmisen hinta?  Ja kenen lopulta oli rikos?

RAKKAUDEN JA VIHAN LAPSET

All_That_Matters_Is_Past_1
Pieni tyttö ja naapurin veljekset.  Yhdestä katseesta syttyy kahden välille rakkaus ja yhden mieleen viha. Eli kuten vuosien päästä näitä kolmea käsittävää rikosta tutkiva poliisi toteaa: ”Pojat menettivät toisensa tämän rakkauden seuraamuksena.”

Linnut. Linnut. Linnut.  Katsellessani kirjaan ylös yhä uudestaan samaa. Norjalaisen Sara Johnsenin huikean kauniin elokuvan All that Matters is Past (Uskyld)  neljännessä pääosassa on luonto. Kesää kihisevä metsä ja raukea niitty, usvainen joki, suhiseva kaislikko; vedessä pulahteleva ja ilmassa suriseva elämän kierto. Se jokin, josta tytön ja poikien, pohjolan Julesin ja Jimin välinen hullu rakkaus sikiää.

On tämä hippi juttu, on. Vähän niin kun se entinen Jukka Poika gone sour. Eikä tästä mitään opi. Mutta tämä on niin Elokuva, niin korviin tunkeva ja ihon alle pistelevä, että ei voi kuin antaa sen viedä.  Rikoskin siinä tapahtuu, mutta kuka on syyllinen? Rakkaus?

PELON MAANTIEDE

Periaatteessa Pia Maraisin elokuvassa Layla Fourie ei tapahdu mitään pelottavaa. Ja silti se on sietämättömän jännittävä. Layla on etelä-afrikkalainen yksinhuoltaäiti. Hän tekee valheenpaljastustestejä työnantajien lukuun. Tällä erää hän haastattelee kasinolle töihin pyrkiviä.

Eräänä iltana Layla aiheuttaa vahingossa valkoisen miehen kuoleman. Ja salaa asian. Tästä käynnistyy taustalle työnnettyä mutta siellä lymyävää, ihmisryhmien keskinäistä pelkoa kuhiseva, piinaavan kihelmöivä tapahtumainkulku.

Sillä tietenkin kuollut mies tapaa käydä mainitulla kasinolla. Tietenkin Laylan juuri haastattelema työnhakija tuntee kuolleen miehen vaimon. Ja tietenkin Laylan poika on raivostuttavan utelias ja aiheuttaa koko ajan uhkaavia tilanteita.

Hitchcock juolahtaa mieleen ohjaajan kyvystä ylläpitää suspensea verkkaan vaihtuvien, sinänsä viattomien kohtausten rajapinnoilla. Älä ota sitä puhelinta, tekee mieli huutaa pojalle. Älä tee mitään. Lopu jo, elokuva!

Muista myös: What Richard Did, Ginger & Rosa, Samsara
Jaana Semeri