Jerusha Hessin komedian Austenland sankaritar Jane kaipaa 1700-1800-lukujen vaihteessa eläneen ja kirjoittaneen Jane Austen romaanien hienostunutta maailmaa. Omaan 2000-lukulaiseen elämäänsä hän ei kelpuuta yhtään romanssia, joka ei täytä austenilaisia vaatimuksia. Niinpä tämä innokas Janeite – kuten Austenin ihailijoita jo parisataa vuotta on kutsuttu – pakkaa kimpsunsa, tyhjentää tilinsä ja matkaa Englantiin Austen-teemaiselle kartanolomalle.

Sukeltaessaan Yrjöjen aikaiseen yläluokan seuraelämään, Jane saa tuntea, että pelin säännöt on syytä hallita, jos aikoo saada omalle tarinalleen onnellisen lopun – vaikka vähän fuskaamalla.

Avioliittokisa

Monelle nykylukijalle ja -katsojalle Austenin kirjat näyttäytyvät ennen kaikkea rakkaustarinoina, joissa nuoret naiset jahtaavat rikkaita miehiä. Muuta elämää heillä ei tunnu olevan. ”Miksi he eivät voineet vain hankkia töitä?” on näyttelijä-käsikirjoittaja Emma Thompson kertonut tuottaja Sydney Pollackin kysyneen, kun Thompson työsti omaa sovitustaan Austenin romaanista Järki ja tunteet (elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1995).

Vaikka Austenin romaanit ovat monessa kohtaa huumaavan romanttisia, kepeästä asiasta niiden suhdesotkuissa ei suinkaan ole kyse. Austenin ajan herrasnaiselle avioliitto oli käytännössä ainoa väylä arvostettuun yhteiskunnalliseen asemaan ja jonkinlaiseen itsenäisyyteen. Vaikka tyttöjen koulutuksessa korostettiin sivistystä ja hienostuneisuutta, ammatillisia taitoja ei yläluokan tytölle juuri karttunut, ammatillisia mahdollisuuksia vielä vähemmän. Vain harvasta saattoi Austenin tapaan tulla kirjailija ja vielä harvempi saattoi ansaita teoksillaan tarpeeksi rahaa elättääkseen itsensä.

Naimaton nainen oli isänsä tai veljiensä päätösvallan alainen. Jos puolisoa ei löytynyt, vaihtoehtona oli elämä sukulaisten nurkissa, seuraneitinä tai kotiopettajattarena.Yhtä lailla herrasmiesten elämäntehtävä oli löytää sopiva vaimo ja taata suvun nimen jatkuminen sekä mahdollisten tilallisten turvattu tulevaisuus.

Niinpä avioliitto oli ennen kaikkea järjen asia. Keskinäinen kunnioitus, puolison hyvät tulot ja asema olivat paras tae avio-onnelle. Kuten Austenin romaaneista käy ilmi, mitään kyynikkoja hän ja hänen aikalaisensa eivät toki olleet: romansseja koettiin ja romantiikkaa kaivattiin. Austenin sankarit ja sankarittaret saavatkin kokea ajan ideaalin, edullisen liiton, jota sitovat yhteen myös erityisen hellät tunteet; kunhan se ylpeys karistetaan ja ennakkoluulot voitetaan.

Tanssilattialla

Entä missä niitä puolisoehdokkaita sitten saattoi tavata? Seuraelämässä tietenkin! Arkielämässä miehillä ja naisilla oli tarkkaan määritellyt elinpiirinsä, mutta seuraelämä kokosi heidät yhteen. Austenin aikalaiset rakastivat hienostunutta huvielämää kutsuineen, Bathin kylpyläkausineen, retkineen ja – ennen kaikkea – tanssiaisineen. Huvitusten rinnalla edistettiin ja osoitettiin omaa yhteiskunnallista asemaa.

Erityisesti nuorelle naiselle tanssiaiset olivat paras tilaisuus tavata sopivia sulhaskandidaatteja. Tanssilattialla, naimatonta naista haukkana vahtivan esiliinan ulottumattomissa, parit saattoivat myös keskustella vapaammin. Yhteen ei toki sopinut liimautua koko illaksi. Hieno nainen ei koskaan tanssinut enempää kuin neljä tanssia eli kaksi vuoroa saman kavaljeerin kanssa, ja debytantti vain kaksi tanssia.

Tanssiaisissa nuori nainen pääsi myös esittelemään taitojaan: sulokasta liikehdintää, ylvästä ryhtiä, tyylitajua, sivistyneisyyttä. Illanvietto saattoi myös tarjota tilaisuuden laulamiseen tai pianonsoittoon, mutta tässäkin liika oli aina liikaa (ks. tapaus Mary, Ylpeys ja ennakkoluulo).

Austenin kaltaiselle tarkkanäköiselle ja ihmisten pienistä typeryyksistä nauttivalle kirjailijalle tanssiaiset tarjosivat täydellisen areenan: kohtaavia katseita, toiveita, riemua ja pettymyksiä. Tämän on huomannut myös jokainen Austenia filmille sovittava elokuvantekijä.

Anna Möttölä

Lähteet:
Sarah Jane Downing: Fashion in the Time of Jane Austen
Frances Lincoln: A Dance with Jane Austen: How a Novelist and Her Characters Went to the Ball
Daniel Pool: What Jane Austen Ate and Charles Dickens Knew
Susan Watkins: Jane Austen In Style