R&A:n uudessa blogisarjassa esitellään festivaalin valokuvaajat, jotka dokumentoivat R&A:n tapahtumia ja vieraita tulevien viikkojen aikana. Sarjan ensimmäisessä osassa tavataan Mari Laukkanen.
Valokuvauksesta tuli ammattini vahingossa. Kiinnostuksen aihe se on ollut aina, penskana tuli äidin ärtymykseksi näppäiltyä samasta auringonlaskusta 10 filmikuvaa.
Isän vanhan filmikameran myötä harrastus syveni ja ammattikoulussa Kuopiossa rakensin jo oman pimiön koulun kellariin ja opetin vähän aikaa pimiökäytäntöjä.
Helsinkiin muutettuani harrastus lähti käyntiin kunnolla, tuli leimahti ja solahdin kuvaajaan rooliin hämmentävän nopeasti. Olen kuvannut nyt noin 7 vuotta, lähinnä konemusiikki- ja räppikeikoilla, Flow:ssa ja erinäisissä yritystapahtumissa, esimerkiksi Battery Energy Drinkin bagjump -tapahtumissa.
Edelleen kuvaaminen on hauskaa ja eniten nautin kuvaamisesta ulkomailla kun näen niin uskomattomia maisemia jotka on vaan pakko tallentaa. Tämä helpottaa surkeaa muistiani etten unohtaisi paikkoja myöhemmin. Matkakumppaneista ei varmaankaan ole niin kivaa että keskityn ja jämähdän kuvaamiseen niin etten huomaa mitään. Suhtaudun kuvaamiseen intensiivisesti mutta nykyään olen myös oppinut elämään ilman kameraa. Tämä antaa toisen näkökulman elämään ja keskityn muuhun kuin tallentamiseen.
Kuvaan siis luontoa, keikkoja ja potretteja. Nämä kaikki on niin mahtavan erilaisia ja kiinnostavia omalla tavallaan ettei niihin onneksi kyllästy aivan heti ja valokuvaus on myös siitä mielenkiintoista, että aina on uutta opittavaa ja kokoajan pystyy kehittymään!