R&A-toimistolla käy näinä päivinä mieletön kuhina. Tänä vuonna festivaalilla nähdään historian laajin ohjelmisto, yhteensä 339 elokuvaa. Mitä kaikkea pitääkään tehdä, että yleisö voi nauttia elokuvista hienoissa puitteissa syyskuussa? R&A:n blogin uudessa sarjassa sukelletaan festivaalin kulisseihin ja selvitetään, miten festivaali syntyy. Sarjan ensimmäisessä osassa tutustutaan ohjelmistotiimin työhön.
Miten ohjelmisto käytännössä kootaan? Miten elokuvista saadaan tietää ja miten ne valitaan?
OHJELMISTOKOORDINAATTORI OUTI: Yksi ihminen ei ehdi kaikkialle, joten maailmalla kiertää kollegoita festareilla ja raportoi hyvistä leffoista. Ohjelmistoon kuuluu joka vuosi yhtä lailla aasialaista, lattaria ja eurooppalaista elokuvaa, ja se pidetään mielessä jo esikatseluvaiheessa.
TAITEELLINEN JOHTAJA PEKKA: R&An periaate on monipuolisuus. Ohjelmiston valintaan osallistuu monia ihmisiä, joilla on hyvin persoonallisia elokuvamakuja, mutta myös mystinen yhteisymmärrys siitä, millainen R&A-elokuva on. Toimiston porukka ja agentit pyrkivät kattamaan mahdollisimman monia festivaaleja, mutta tietenkin maailman elokuvaa seurataan myös alan lehdistä.
Sara ja Pekka työn touhussa.
Onneksi olemme jo varsin tuttuja useille firmoille monen vuoden takaa, mutta tietenkin aina suhtautumisen määrää markkina-alueen koko. Onhan elokuva kallis ja siksi myös hyvin kaupallinen taiteenlaji. Ja Suomi on ikävä kyllä yksi Euroopan – ja maailman – pienimmistä markkina-alueista. Pienempiä ovat vain sellaiset maat kuin Bulgaria, Kroatia, Kreikka, Unkari, Serbia, Slovakia, Slovenia ja Islanti.
TOIMINNANJOHTAJA SARA: Ei unohdeta, että ohjelmistoomme hakee vuosittain satoja elokuvia avoimen lomakkeen kautta. Siellä niin yksittäiset elokuvantekijät, elokuvayhtiöt kuin elokuvien katsojat voivat ehdottaa elokuvaa ohjelmistoon. Ehdotusten tärkeys korostuu lyhytelokuvissa, mutta myös pitkiä elokuvia valitaan vuosittain tätä kautta. Cannesin ja Berliinin elokuvajuhlilla itse elokuvien ja myyjien tapaamisen lisäksi oleellista ovat erinäiset verkostoitumiset ja kumppanuuksien luomiset. Esimerkiksi festivaalivalitsijat vierailevat usein toistensa festivaaleilla, mutta myös vinkkaavat toisilleen oman alueensa mielenkiintoisista nousevista tekijöistä tai tunnettujen tekijöiden tulevien elokuvien aikatauluista sekä antavat yhteystietoja. Kumppaneiden lisäksi tavataan myös rahoittajia, kuten EU Media-tuki, ja muita kansainvälisiä verkostoja, joissa HIFF on mukana.
Outi punaisella matolla Cannesissa.
Miten toimitaan, kun R&A lähtee metsästämään elokuvia esimerkiksi Cannesin elokuvafestivaaleille?
OUTI: Cannesissa aamuisin tsekataan yhdessä aikataulut ja “jaetaan” mielenkiintoiset leffat, joita päivän aikana pyörii, eli kuka ehtii mihinkin. Pekka keskittyy enemmän leffojen katsomiseen ja esimerkiksi minä tapaamisiin. Levitysfirmoilla on omia “katselukoppeja” Palais des Festivals -kongressikeskuksessa. Lisäksi firmat ovat saattaneet vuokrata toimiston, joten työpäivän aikana ehtii helposti juosta monta kilometriä edestakaisin tapaamisesta toiseen. Festivaalin aikana ei millään ehdi käydä valkokankaalta katsomassa kaikkea mielenkiintoista, joten firmoilta pyydetään usein DVD:itä esikatseluun. Tänä vuonna jo pelkästään minun laukussani tuli Suomeen mukana yli sata DVD:tä.
Millaiset tunnelmat jäi tämän vuoden Cannesista?
OUTI: Satoi hirveästi, kun Suomessa nautittiin helteistä! Paljon löytyi hyviä leffoja, mutta tänä vuonna niitä bongattiin paljon myös Berliinin elokuvajuhlilta. Oli muuten tosi hehkeää mennä tapaamisiin hulppeisiin penthouse-asuntoihin ja jättää vesivana taakseen, kengät litsislätsis-ääntä pitäen.
Välillä myös ammattikatsojilla on vaikeuksia päästä näkemään elokuvia teknisistä syistä, elokuvateollisuuden yhä tiukempien kopiointisuojausten takia. Miten tämä näkyy ohjelmistotiimin työssä?
Pekka ja meri.
OUTI: Esimerkiksi kerran olimme kiinnostuneita yhdestä leffasta jo vuoden alussa. Kävin tapaamassa oikeudet omistavaa firmaa Berliinissä ja siellä oltiin oikein innoissaan R&Asta. He lupasivat lähettää esikatselulinkin tai DVD:n, mutta mitään ei kuulunut. Viimein saimme monimutkaiset ohjeet linkkiin, jonka kautta leffan voisi katsastaa. Sitten tuli teknisiä ongelmia, ja niitä seurasi liuta teknisen tuen ohjeita, joista ei juuri ollut hyötyä. Lopulta, kun aika alkoi loppua kesken, levitysfirma sai erityisluvan elokuvan tuottajilta esikatselu-DVD:n tekemiseen. Kun elokuva sitten lähti pyörimään puoli vuotta ensimmäisen yhteydenoton jälkeen, siinä oli alusta loppuun kuvan päällä firman logo ja kissankokoisin kirjaimin teksti “HELSINKI INTERNATIONAL FILM FESTIVAL”. Lisäksi yläreunassa rullasi teksti, että levyn kopioiminen on laitonta. Rasittavimpana piirteenä tässä erittäin visuaalisessa elokuvassa oli kuvan muuttuminen mustavalkoisesta väreihin ja taas takaisin muutaman minuutin välein. Hieman on elokuva-ala mennyt hysteeriseksi tuon laittoman kopioinnin suhteen.
Ohjelmistotiimi ei aina saa haluamansa elokuvaa festivaalille, mistä se johtuu?
OUTI: Festivaalimme ei välttämättä saa elokuvaa, jos firma etsii sille vielä Suomesta paikallista levittäjää. Elokuva saattaa myös olla niin tuore, että sille halutaan odottaa maailman- tai Euroopan ensi-iltafestariksi jotain suurempaa kuin R&A.
