Miamissa 1977 syntyneen Juan Carlos Medinan esikoisohjaus Tunnottomat kumpuaa Guillermo del Toron Pan’s Labyrinthin ja The Devil’s Backbonen tavoin Espanjan sisällissodan traumoista. Kahta aikatasoa rinnakkain kuljettavassa tarinassa menneisyyden synkät varjot kurottavat nykypäivään saakka. Vuonna 1931 Pyreneillä lähellä Ranskan rajaa syntyy lapsia, joilla on tuntematon sairaus: he eivät kykene tuntemaan fyysistä kipua. Lapset ovat arvaamattomia ja aggressiivisia, vaaraksi paitsi itselleen myös ympäristölleen.

Kyvyttömyys tuntea fyysistä kipua on tieteellisesti tutkittu geneettinen häiriö. Tutkijat ovat antaneet tälle perinnölliselle, resessiiviselle geneettiselle mutaatiolle nimen HSAN2. Ominaisuuteen liittyy toisinaan CIPA (HSAN IV) -nimellä kulkeva anhidrosis (kreikan sanasta “hidros”, hiki), kyvyttömyys hikoilla, tai tuottaa kyyneliä.

Syndroomasta kärsivä henkilö vahingoittaa helposti itseään tai muita, koska normaali kipusignaali ei varoita kuumasta, kylmästä tai esimerkiksi kudoksen repeytymisestä. Kyvyttömyys hikoilla aiheuttaa kuumalla säällä hypertermiaa. Kuivumisesta, hankaamisesta tai raapimisesta seuraavat silmävammat ja tulehdukset ovat tyypillisiä. Syndrooma voi ilmetä myös paikallisesti. Tällaisessa tapauksessa vain osa henkilön kehosta tai elimistä kärsii taudista, ja kivun tunteen aistiminen tapahtuu muissa osissa normaalisti tai lähes normaalisti.

Moderni geeniteknologia on mahdollistanut ilmiön tarkat tutkimukset muun muassa Kanadassa ja Japanissa. Lääketeollisuus pitää löytöjä potentiaalisina läpimurtoina kivunlievityksen tulevaisuuteen. Aihetta on käsitelty laajasti esimerkiksi julkaisuissa Society of Neuroscience ja Official Journal of the American Academy of Neurology.

Ilmiö on ymmärrettävästi kiehtonut myös fiktion luojia. Stieg Larssonin Tyttö joka leikki tulella -romaanin vaalea rikollisjätti kärsii samasta syndroomasta.

Mika Siltala ja Antti Suonio