(Usually, our blog is in Finnish only, but this text is an exception. For an English version of this text, choose “In English” at the top of the page)
Ohjaaja Pirjo Honkasalon Betoniyö saa Suomen ensiesityksensä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvajuhlilla. Kirjailija-kriitikko John Andersonin teos ohjaajan elokuvataiteesta ilmestyy suomeksi samoihin aikoihin nimellä Armoton kauneus. Anderson pyrkii määrittelemään omin sanoin, miksi kirja Pirjo Honkasalosta oli välttämätön.
”Jotta voisi todella arvostaa Pirjo Honkasalon merkitystä ja käsittäisi, miten hänen otteensa ulottuu jopa kaikkein ainutlaatuisimpia ohjaajia kauemmas, on välttämätöntä luoda jonkinlainen käsitys elokuvasta maailman mittakaavalla. Tämä pätee erityisesti puhuttaessa dokumenttielokuvasta, joka on alati muuttuva ja usein väärinymmärretty genre. Honkasalon elokuvat eivät ole journalismia, vaikka ne toisinaan sisältävät uutisia (kuten Melancholian 3 huonetta). Pirjo tekee taidetta ’todellisuudesta’, mutta hänen elokuvansa ovat ensisijaisesti taidetta – ’todellisuus’ on vain osa ohjaajan palettia.
Kuten Pirjo kertoo kirjassamme Armoton kauneus, hän ei kuvaa paljon. Leikkaaja Niels Pagh Andersen kertoo saaneensa Melancholian aikoihin toisen elokuvantekijän projektissa 1600 tuntia leikattavaa materiaalia; Pirjo antoi hänelle 16 tuntia. ”Mikäli olemassa oleva asia on tallentamisen arvoinen, se paljastaa ytimensä uudelleen”, Honkasalo on todennut. Lausunto ilmentää ohjaajan täydellistä kontrollia välineestään. Kameran ei ole aina tarpeen käydä, mutta Pirjon mieli laukkaa lakkaamatta, kuten tarkkaavainen katsoja voi elokuvista nähdä.
Tuo samainen mestarillisuus ilmenee Betoniyössä, joka ei tee myönnytyksiä odotuksille tai elokuvallisille konventioille. Ohjaajan uutuus löytää oman tiensä läpi tumman tarinan, joka on sisällöltään synkeä mutta samalla valaiseva tavalla, jolla se luo yhteyden inhimilliseen totuuteen. Monet kaupalliset elokuvantekijät – nuo multiplex-mentaliteettia ylläpitävät maanmieheni Hollywoodissa – tekevät kaikkensa, jotta eivät tarjoilisi katsojalle mitään, mitä tämä ei valmiiksi odota tai jonka kanssa tämä ei tunne oloaan mukavaksi. Pirjon päämääränä on tuhota odotukset ja hän tekee sen Betoniyössä varsin armottomasti.
En tunne itseäni vierasmaalaiseksi Pirjon elokuvia katsoessani. Tämä on yksi niistä tekijöistä, joiden ansiosta hän on maailmanluokan elokuvantekijä. Hän etsii ekstaattista totuutta ja esteettisiä oivalluksia tavalla, joka ylittää kansallisuudet.
Kuka minä olen? Olen New Yorkissa asuva kirjoittaja, joka katsoo nelisensataa elokuvaa vuodessa, ja on kirjoittanut niistä arvioita parikymmentä vuotta. Teen kritiikkejä muun muassa Wall Street Journalille, Newsdaylle, Varietylle, Indiewirelle sekä America-lehdelle ja kirjoitan laajempia artikkeleita esimerkiksi New York Timesille. Armottoman kauneuden lisäksi olen kirjoittanut kolme kirjaa, yhden edesmenneestä taiwanilaisohjaaja Edward Yangista, toinen on nimeltään I Wake Up Screening, joka kertoo siitä, mitä aloitteleva elokuvantekijä voi tehdä ensimmäisen elokuvansa kanssa. Fanitan suomalaista elokuvaa – ja suomalaista saunaa.”
John Anderson (suom. Mika Siltala)
