Nuori mies matkustaa Nepalissa etsien itseään – tai kenties hän ”vain kävelee”, kuten päähenkilö itse toteaa elokuvassa. Huikaisevissa maisemissa kuvatussa tarinassa matkaa taitetaan enimmäkseen yksin, mutta sen varrelle mahtuu myös muutama merkittävä kohtaaminen.

”Ensi ajatus tästä elokuvasta tuli alkuvuodesta 2011, kun luin Tero Tähtisen kirjan Aurinko laskee Aleksandriassa. Kirjassa on muutamia kohtia, jotka kuvaavat kävelyn autuutta. Se oli koskettavaa”, The Rasmus -yhtyeen basisti ja Walker-lyhytelokuvan ohjaaja Eero Heinonen kertoo. Samana keväänä hän kirjoitti ensimmäisen version käsikirjoituksesta yhdessä Tuomas Kailan kanssa. Kuvaukset toteutettiin Nepalissa ja Intiassa vuoden 2012 alussa. Ideana oli yhdistää dokumentti- ja draamaelokuvan keinoja.

Monelle länsimaalaiselle reissu Aasiaan on ennen kaikkea henkinen matka. ”Jos ei tuijota koko ajan asioita, jotka pitävät meitä liikkeessä ja kiireessä, on helpompi antaa aikaa omille ongelmilleen ja solmukohdilleen. Ei sen tarvitse tapahtua maailman äärissä, mutta on ehkä helpompaa kyseenalaistaa oma olotilansa ja omat tekemisensä, kun katsoo niitä etäältä”, Heinonen uskoo.

Ohjaajan mukaan tärkeintä on ajatukseton tila ihmisen mielessä, eikä sitä varten tarvitse matkustaa minnekään. Häneen teki aikoinaan vaikutuksen se, että Aasiassa ihmiset tuntuvat vielä uskovan johonkin. ”Me luotamme aina teknologiaan ja kylmään loogisuuteen. Se on aika kuivaa pidemmän päälle. Tuntuu hyvältä olla jossain, missä Googlen reittiopas ei osaa neuvoa mitään.”

The Rasmus -yhtyeessä maineeseen noussut Heinonen on myös itse pyrkinyt eroon kiireestä. ”Kokeilen aina välillä, pystynkö istumaan nurmikolla vartin ilman mitään virikkeitä, vain kuuntelemaan ympäristöä ja olemaan tekemättä mitään. Jos se onnistuu ja siitä vielä nauttii, ollaan tekemisissä elämän ytimen kanssa. Kokemus siitä, että ihminen on yhteydessä äärettömän kanssa, on vaikutukseltaan ravitseva.” Heinonen uskoo, että ihmiset oppivat yhä enemmän arvostamaan olemista vastapainona kasvavalle kiireelle ja paineille. ”Tai sitten syömme kaikki kohta mielialalääkkeitä.”

Mies matkaa yhä eteenpäin, vuorilta kaupunkiin. Vaikka maisemat vaihtuvat elokuvassa, se muistuttaa myös Heinosen kuvailemaa rauhallista hetkeä nurmikolla. Walker kertoo matkanteon ohella myös paikalleen pysähtymisestä. Ympäristön utelias tarkkailu yhdistyy oman itsensä kuuntelemiseen.

Walker esitetään osana Elämän tanssi -lyhytelokuvanäytöstä.

Eero Heinosen R&A-suositukset:
War Witch
“Ääritilanne kuulostaa mielenkiintoiselta; sota on aina suuri vääryys. Lisäksi elokuvan miljöö on eksoottinen.”

Neil Young Journeys
“Muiden muusikoiden eli kohtalotoverien matkat ovat aina kiintoisia.”

Work Hard – Play Hard
“Onko nykymaailmamme – työ, raha ja ultramodernius – tavoiteltavaa? Onko meillä muita valintojamme ohjaavia ohjenuoria?”

Teksti: Tii Starck
Kuva elokuvasta Walker