1993

The Hard Boiled Festival – addicted to 20th Century

“Se oli kova se 1993. Hongkong tuli niin kovaa. Ja samaan aikaan suomalaiset levittäjät halusi olla mukana, silloin homma räjähti. Saatiin myös vihamiehiä, kun John Woon nimikirjoitustenjako oli pakko lopettaa puolentoista tunnin jälkeen.”
–Matti Paunio, perustajajäsen

Hongkong-elokuvan merkittävin ohjaaja John Woo saapuu Helsinkiin markkinoimaan ensimmäistä jenkkituotantoaan, van Damme -rymistelyä Hard Target.

“Me järjestettiin John Woota isännöimään Aldo Tamsaar, joka on ollut suurten isänmaallisten neuvostoelokuvien räjähdysaine-ekspertti. Äijillä oli paljon keskusteltavaa siitä miten on parasta räjäyttää panssarivaunu ja muuta herkkää.”
–Mika Siltala, perustajajäsen

Jörg Buttgereitin ja Franz Rodenkirchenin Nekromantikin esittäminen Suomessa kielletään, ja R&A siirtää näytökset Tallinnaan. Matkasta tulee ikimuistoinen trippi.

”Nekromantikiin iski totaalisensuuri, jota tietenkin suurenneltiin, jotta se näyttäisi mediassa makeelta. – – Sinne myytiin loppujen lopuksi aika paljon yleisölippujakin. Vastaanotto siellä oli erittäin hieno, kun siellä oli mielenosoittajia ja kaikkea paikalla. Että tämmöistä paskaa näytetään täällä!”
–Pekka Lanerva, festivaalijohtaja

”Paluumatkalla me vietettiin aika paljon aikaa pallomeressä vieraiden kanssa. Jotkut lapset vähän valitti, kun ne ei päässeet leikkimään, mutta ainoastaan yksi henkilökunnan jäsen joutu putkaan. Kun silloin losangelesilainen johtava feministiohjaajja Lizzie Borden ilmoitti mulle pallomeressä, että ”I respect your balls” niin se oli varmasti monimielinen lausunto, mutta päätin ottaa sen kohteliaisuutena.”
-Mika Siltala 

Ohjelmistossa:
Gaspar Noé: Carne | David Lynch: Eraserhead | Belvaux & Co: Man Bites Dog | Hayao Miyazaki: Porco Rosso | Bigas Luna: Jamón, jamón | Jörg Buttgereit & Franz Rodenkirchen: Nekromantik I & II | John Woo, Abel Ferrara ja Lizzie Borden -retrospektiivit

 Vieraita:
John Woo, Gaspar Noé, Jan Kounen, Lizzie Borden, Jörg Buttgereit & Franz Rodenkirchen, Alex de la Iglesias, Hideki Takayama

1994

”Jos Espoon elokuvajuhlat palvelee moniarvoisesti kuntalaisiaan, Helsingissä toimiva Rakkautta ja anarkiaa -festivaali on kuin aukaisisi matolaatikon: sen humanismi ei ole koskaan helppoa ja yksinkertaista.”
–Helena Ylänen, HS 30.8.1994

Festivaalivieras, berliiniläistaiteilija Thierry Noir maalaa Kaapelitehtaan porttikongin Love & Anarchy -seinämaalauksen.

“Kun festivaali läheni loppuaan, Kaapelitehdas-urakka oli valmis ja päätösjuhla käsillä, Thierry ja hänen assistenttinsa Lysanne Thibodeau kyyditsivät työssä tuhriintuneet kengät ostoskärryillä bileisiin Vanhalle. Pokkansa pitävänä herrasmiehenä ja taiteilijana Thierry päätti pitää vielä yhden performanssin ja työnteli ostoskärryt Vanhan kuppilaan. Siellä hän alkoi kysellä ihmisiltä, kuka haluaisi haistella ”taiteellisia tuoksuja” – ja maksaa siitä! Oh boy! Ihmiset nyrpistelivät nenäänsä, mutta joukossa oli todistettavasti ainakin pari uteliasta taiteentuntijaa, jotka maksoivat 10 markkaa arvokkaista hajuista.”
–Marita Nyrhinen, festivaalityöryhmän jäsen

Ohjelmistossa:
Quentin Tarantino: Pulp Fiction | Stephan Elliott: Priscilla: The Queen of the Desert | Lizzy Borden & Co: Erotique | Jari Halonen: Lipton Cokton in the Shadows of Sodoma

 Vieraita:
Thierry Noir, Stephan Elliot, Roger Christian, Franz Rodenkirchen

 

1995

”Quod me nutrit me destruit”

“Monet mieltävät Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin ohjelmiston väkivaltapainotteiseksi. Siltalan mukaan jo ohjelmalehdistä selaamalla voi mielikuvan todistaa vääräksi. ‘Meidän elokuvamme ovat ehkä dynaamisempia ja aggressiivisempia kuin normaaliohjelmiston. Mutta rehellisesti esitettynä ja tarinan sisällön myötä perusteltuna väkivallalla on tervehdyttävä vaikutus.’ ”
-Iltalehti, 23.9.1995

”Taylor Mead oli vieraana 1995. Me soiteltiin kavereiden kanssa Meadille jo vuosia aiemmin, kun katottiin yöllä jotain Warholin leffoja. Se vastas kotonaan, ja jaksoi jutella puhelimessa pitkään. Köyhä taiteilija, eihän sillä ollut muuta tekemistä ja me oltiin kiinnostuneita kyselemään ja kuuntelemaan. Kun Mead sitten tuli vieraaksi, jännitettiin saadaanko se, kun sillä oli yksi este: se ei meinannut löytää kissoilleen hoitajaa Suomen-vierailun ajaksi.”
-Matti Paunio

Ohjelmistossa:
Tim Burton: Ed Wood | Ed Wood, Jackie Chan ja Andy Warhol 
-retrospektiivit | Kevin Smith: Clerks | Terry Zwigoff: Crumb | Lars von Trier: Riget

 Vieraita:
Paul Morrissey, Taylor Mead, Bruce LaBruce, Danny Boyle, Patricia Rozema, Taylor Hackford, Jack Stevenson

1996

”The stronger the evil, the stronger the film.”
–Alfred Hitchcock

“Festivaali on ollut tänä vuonna ennätyksellisen sofistikoitunut, raffinoitu ja kypsä. Virallisten ja epävirallisten katsojalausuntojen mukaan Rakkautta & Anarkiaa 96’ ohjelmisto on räävittömässä tasapainoisuudessaan reivannut tänäkin vuonna suomalaista elokuvakulttuuria kohti taivaita: emotionaalinen benjihyppy onnistuu siis myös ylöspäin!”
-Lehdistötiedote, 26.9.1996

“Catherine Breillat kävi täällä Sale comme un ange -leffansa kanssa. Breillat tuli puhumaan Engelin näytöksen alkuun ja jäi katsomaan leffan alkua. Tuskin oli päästy ekaan logoon, kun se sanoi: ‘Ei helvettiä, tää ei oo mun leffa!’ “
-Pekka Lanerva, festivaalijohtaja

Pekka Lanervan suosikkivieraita on Akiran ohjaaja Katsuhiro Otomo.
”Se kierteli kaupunkia ristiin rastiin ja kuvasi miljoona rullaa filmiä. Se oli kovasti kiinnostunut arkkitehtuurista ja teki varmaan silloin Steamboyhin suunnitelmia. Se oli jo valmiiksi merkannut itselleen paikat, jotka se halusi nähdä; nämä arkkitehdit ja vanha keskusta. Niitä se kuvasi ja halusi käydä Hvitträskissä. Mentiin Akateemiseen kirjakauppaan, se meni suoraan taidekirjahyllylle ja kertoi assistentilleen, mitä kirjoja se halusi. Järjetön pino kalliita arkkitehtuurikirjoja, Alvar Aaltoa ja kaikkea muuta.”

Ohjelmistossa:
Larry Clark: Kids | Koji Morimoto, Tensai Okamura, Katsuhiro Otomo: Memories | Gregg Araki: Doom Generation | Bruce la Bruce: Hustler White | David Cronenberg: Crash

 Vieraita:
Tilda Swinton, Katsuhiro Ôtomo, K Foundation, 
Julio Medem, Catherine Breillat

1997

”Pim! Olet hypnotisoitu”

“Festivaalin myötä elokuvakielenkäyttöön ilmaantui termi ”rankka”. Rankassa tarinassa nyrkit ynnä muut elimet viuhuvat eri syistä, mutta taajaan. Toisenlaisessa rankassa tarinassa seksuaaliset viehtymykset esittäytyvät nekrofiliaa ja sarjamurhaajakulttia myöten. Rakkautta ja anarkiaa on toki myös elokuvia, joissa hiljennytään pienten ihmisten suurten asioiden ääreen.”
–Jaana Semeri, 
Noitaympyrät, YLE 2.10.1997

“Tänään Helsingissä käynnistyvän festivaalin yksi näkyvimpiä teemoja on jo muutamia vuosia pontevasti päätään nostaneet railakkaat tyttöelokuvat.”
-Turun Sanomat, 19.9.1997

Festivaalin historian ensimmäinen Oscar-palkittu vieras, Koljan ohjaaja Jan Sverak pyörähtää Helsingissä.

 ”Sverák tunnustaakin, että Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla hän kokee olevansa vakooja: ’En ole mikään anarkisti. Rakkauden minä kyllä tunnen!’ ”
–Kati Sinisalo, Helsingin Sanomat 1997

Kaikki eivät ole tyytyväisiä:
”R& A:n viljelemä snobistinen rappioromantiikka, estetisoitu väkivalta sekä etujoukkohenkinen “kantaaottavuus” ovat lopulta yhtä puhtaasti porvarillista maastoa kuin Espoon kulttuuripalatsin kulttuurielämyksetkin.”
–Miika Miettunen, Lapin Kansa 23.9.1997

Ohjelmistossa:
Sarah Jacobson: Mary Jane’s Not a Virgin Anymore | Jan Kounen: Dobermann | Neil LaBute: In the Company of Men | Takeshi Miike: Fudoh: The New Generation | John Woo: Face Off

Vieraita:
Jan Sverák, Sarah Jacobson, Jan Kounen, Isaac Julien, Todd Morris, Deborah Twiss