Elämäni kesäkurpitsana (2016)

Yhdeksänvuotias Icare menettää äitinsä ja joutuu orpokotiin. Icare, joka haluaa itseään kutsuttavan Courgetteksi eli kesäkurpitsaksi, on tahtomattaan ollut osallisena äitinsä kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa, eikä asia jätä häntä rauhaan.

Nuorisokuvauksia ennenkin käsikirjoittanut Celine Sciamma on luonut Gillles Parisin romaanin pohjalta yhden parhaista orpokotikuvauksista aikoihin. Claude Barrasin elokuva ei piilottele karujakaan kohtaloita tai sokeroi henkilöhahmojensa taustoja. Courgetten ainoa muistoesine äidistään on tyhjä oluttölkki, eivätkä muiden orpokodin lasten muistot ole sen hienompia. Tästä huolimatta päähenkilöt säilyttävät Barrasin animaatiossa optimistisen elämäntahdon. Mukaan porukkaan liittyy Camille, josta tulee Courgetten erityinen ystävä. Lopulta teemaksi nousee perheen merkitys, mutta perhe voi olla millainen vain.

Stop-motion-nukkeanimaationa tehty Elämäni kesäkurpitsana etenee miellyttävää tahtia lankeamatta CG-animaatioissa usein nähtyyn vauhtipyöritykseen; aikaa annetaan Courgetten sisäisille tuntemuksille.

Barras yhdistää hienosti söpöyden ja realismin: henkilöhahmot ovat nukkemaisia suurine päineen ja pyöreine silmineen, mutta kantavat rankan lapsuutensa arpia. Hahmokehittelyn kruunaavat amatööriääninäyttelijöinä toimivat lapset. Heidän osuutensa äänitettiin ennen itse elokuvan animointia.

Elämäni kesäkurpitsana voitti Annecyn animaatiofestivaalin 2016 pitkien animaatioelokuvien pääpalkinnon.

Eija Niskanen

  • Alkup. nimi: Ma vie de Courgette
  • Maa: Ranska, Sveitsi
  • Kieli: ranska
  • Kesto: 68 min
  • Tekstitys: ruotsi, suomi
  • Ikäraja:
  • Levittäjä: Cinemanse
  • Kopion lähde: Cinemanse

Tutustu ohjaajaan

Claude Barras